Hyvinvointia etsimässä

Viime viikot olen etsinyt hyvinvointia. Olen lukenut paljon, keskustellut asiasta tietävien kavereiden kanssa ja miettinyt, mikä olisi mulle toimiva juttu. Olen istunut koneella kaiken yli liikenevän ajan, lukenut, lukenut, lukenut, karsinut tietoa ja pähkinyt minulle oikeita valintoja. 

Sitten solmin kaverini kanssa personal trainer -sopimuksen vuodeksi. Hän työskentelee kuntokeskuksessa Helsingissä, eikä tarvinnut kahta kertaa miettiä, kenen kanssa PT-sopimuksen solmisin. Hän on entinen luokkatoverini lukioajoilta, emmekä ole lakkiaisten jälkeen nähneet toisiamme. Mutta juttu jatkui yhtä luontevasti ensitapaamisella kuin jos olisimme tavanneet viime viikolla. Haluan löytää taas liikunnan ilon, oppia tekemään lihaskuntoliikkeet oikein ja ennen kaikkea siten, että huomioidaan kroppani erityispiirteet (krooninen kipu, yliliikkuvat nivelet, rasitusvammat, rankaongelmat), etten vain hajota itseäni enää yhtään enempää.

Olen saanut liikunnan ilon takaisin. Treenaan innolla kotona liikkeillä, jotka todella tuntuvat ja vaikuttavat. Vielä enemmän odotan viikottaisia treenejä PT:ni kanssa. Harvoin tapaa niin asialle omistautunutta ihmistä, joka ei kuitenkaan ole fanaattinen, ollen samalla tavattoman inspiroiva ja positiivinen, huokuen hyvää energiaa. Ryhtini on jo nyt (runsaan kolmen viikon reenien jälkeen) parantunut, samoin lihastasapaino ja joustavuus. Ihan kuin kroppa muistaisi runsaan treenaamiseni lähes kymmenen vuoden takaa. On ihana tunne, kun lihaksia jomottaa liikunnan jäljiltä.

Hyvinvointiin kuuluu olennaisena osana myös ruokavalio. Olen jo pitkään tiennyt, ettei minulle sovi vehnä eikä ruis. Olen silti leipäaddiktina mussuttanut leipää, vaikka pötsi on pömpöttänyt pahimmillaan siten, että minun on luultu olevan pitkällä raskaana. Liha on saanut minut väsyneeksi ja olen kärsinyt totaalisesta iltapäiväväsymyksestä. Nyt jätin kokeeksi kaikki gluteeniviljat, maitotuotteet sekä lihan pois lautaseltani eli olen pesco-ovo-vegetaristi. Olin ruokavalion suhteen hyvin skeptinen, myönnän. Mutta se ero, mitä kuukauden ruokavalion noudattamisen jälkeen on tapahtunut, on todella dramaattinen.

Virkeystaso on t-o-d-e-l-l-a-k-i-n kohentunut. En enää kärsi iltapäiväkoomasta, turvotuksista tai vatsakivuista. Olen virkeä, hyvinvoiva ja ennen kaikkea minusta tuntuu siltä, etten jää mistään paitsi. Herkkuhimotkin ovat kadonneet tyystin, proteeininsaantiin keskittymisen ansiosta. Isämies mussutti viime viikonloppuna jättisäkin karkkeja. Minä maistoin kaksi, eikä edes tehnyt mieli yhtään enempää. Ja mikä parasta, puntari näyttää koko ajan pienempiä lukemia, vaikka en edes "dieettaa", saati sitten kärsi nälästä.

Muutama kaverini ovat kuittaileet hurahtamisesta, kuurista tai dieetistä kovin vähättelevään sävyyn. Itse en koe olevani millään dieetillä, vaan kyseessä on kokonaisvaltaisempi elämänmuutos. En ole moisista kommenteista moksiskaan, koska itse yiedän paremmin jo nyt. Tämä muutos on pysyvää laatua. Tavoitteenani on olla kesällä 2016 elämäni kunnossa. Tuolloin mittariin pyörähtää tasaluku 40.

Oletko sinä tehnyt elämänmuutoksen? Millaisen ja miksi?