Aamusella äitini soitti ja kysyi, miten olimme ajatelleet viettää Ainon nimipäivää. Apua, onko tänään tyttären nimipäivä?, huudahdin takaisin. Ei mitään hajua koko nimipäivästä. No, Aino sai sitten valita kaupasta itselleen mieluisan lelun. Ei ollut hänen valintansa nukke, eikä mitään tyttömäistä, vaan kirkkaanoranssi kaivinkone. Ei sinänsä mikään yllätys ainakaan minulle tuo tytön valinta. Iltapäivällä äitini kiikutti vielä paikalle upeannäköisen mansikkakakun, jota en itse ruokavaliokokeilustani johtuen (tästä lisää tuonnempana blogissa) maistanut, vaan tein itselleni vegaanisen mustaherukka-tummasuklaa-juustokakun.
Myöhemmin päivällä päätimme testata, miten päivä menisi ilman isomman päiväunia. Heti, kun toiminta pysähtyi hetkeksikään, alkoi senlaatuinen märinä ja marina, jota ei kukaan selväjärkinen jaksa minuuttia kauempaa sekoamatta kuunnella. Piti sitten keksiä koko päiväksi taukoamatonta tekemistä ja siltikin lapsi meinasi nukahtaa sohvalle lauantaiklassikkoamme, Avaraa luontoa katsoessamme. Pikailtapala, pesut ja unten maille. Simahtaminen tapahtuikin sitten ennätystahtia.
Tässä on nyt vaikea valinta. Antaako lapsen nukkua päiväunet, jolloin ilta venyy ja lapsi karkailee sängystään, mutta on (niin) hyvällä tuulella (kuin uhmaikäinen osaa olla) lähes koko illan, vai jättääkö päiväunet pois ja keksiä tauotonta aktiviteettia ja varautua Peltoreilla märinämaisaan ja nauttia hiljaisuudesta kotona jo seitsemän jälkeen illalla?
Nyt nautimme Isämiehen kanssa hiljaisuudesta ja ikkunan takana kuikertavasta mustarastaasta. Kiva päivä tästä loppujen lopuksi tuli, mutta ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Äsken nappasin kaksi kolmiollista kipulääkettä naamariin ja toivon niiden helpottavan poltetta selässäni. Sänky taitaa kutsua aika aikaisin meitäkin, on se kahden lapsen viihdyttäminen aika rankkaa.
Päiväunet taitaa olla ihan top5 keskustelunaiheita plusmiinus 3-vuotiaiden vanhempien keskuudessa :) Ei kai niiden tarvetta voi muuten arvioida kuin lapsen jaksamista tarkkailemalla. Jos iltapäivät on yhtä kiukkua, on unet tarpeen. Sit on vaan rukattava sitä yöunille käymistä vähän. Mun 3,5 v. nukkuu nyt parina päivänä viikossa päikkärit ja sillon ne on todella tarpeen. Muina päivinä jaksaa ihan ok lepohetken voimin (luetaan kirja ja sit lepää sängyssään 15-30 min) Mun puolesta vois nukkua vaikka joka päivä, vauva 8 kk ottaa unet just siihen aikaan ja se ois mulle sit yhtä kuin oma aika :) Kun ei uni tule, ni ei tule. Lapsi valitsee sit rauhallista tekemistä ja mulla on "kahvitauko" :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, anonyymi! Se on todellakin top-listalla heti sairastelujen, uhman ja vaipoista eroon pääsyn jälkeen. Kyllä tuo tyttö unet vielä toistaiseksi tarvitsee, mutta niiden pituutta on pakko rajoittaa. Muuten ilta menee hulinaksi ja venyy ja venyy ja siihen meillä ei ole varaa. Itsekin kun olen sängyssä heti kahdeksan jälkeen - nukkumassa.
Poista