Lapsen harrastuksista

On se aika vuodesta, kun on aika alkaa miettiä lapsen syksyn harrastuksia. Olen sitä mieltä, että lapsella on hyvä olla joku liikunnallinen harrastus. Lisäksi on hyvä, jos on joku harrastus, joka kehittää esim. ihmissuhdetaitoja ja/ tai kädentaitoja.

Meillä on Isämiehen kanssa hyvin samansuuntaiset ajatusmallit lastenkasvatuksesta ja varsinkin tässä harratusasiassa olemme harvinaisen samaa mieltä. Meillä ei ole autoa, eikä tule, sikäli mikäli a) asumme nykyisellä asuinalueella b) kumpikaan ei vaihda työpaikkaa jonnekin huitsin nevadaan, jonne kulkeakseen tarvitsee sen oman kärryn takapihalle. Lasta kolme kertaa isomman varustekassin kuskaaminen julkisissa kulkuvälineissä useampana iltana viikossa ties minne ei juuri houkuttele. Etenkään, jos toinen lapsi pitäisi samaan aikaan kuskata toiselle puolelle kaupunkia ihan eri harrastuksen pariin.

Ja että minäkö viettäisin kaikki arki-iltani jonkun kentän tai kaukalon laidalla. Ja kaikki leirit, viikonloput, turnaukset sun muut. Ei houkuttele meitä kumpaakaan. Ei t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n! Mieluummin käytän nuokin rahat esim. koko perheen yhteisiin (elämys)matkoihin ja vietän illat lasten kanssa jotakin kivaa touhuten, vaikka yhdessä uimassa käyden.

Liikunta on tärkeä juttu, mutta ei joukkuelajia pliis! En halua nähdä, kun lapsi itkee sitä, ettei päässyt ykkösketjuun vain sen takia, ettei ole yhtä lahjakas kuin naapurin Anna. En halua, että lapsi kokee huonommuutta sen vuoksi, että intoa löytyy, mutta taito ei olekaan välttämättä naapurin Maijan tasolla. Tai että Minttu onkin mäntti, kun ei osaa. Sellaistakin kuulen tapahtuneen.

Meistä vanhemmista kumpainenkaan ei ole mikään sporttisuuden perikuva, vaikka liikunnasta pidämmekin. Joku temppukoulu, jumppa, sirkus tai vastaava, jossa pääsisi yhtenä iltana viikossa purkamaan energioita toisten samanikäisten kanssa kuulostaa paljon sopivammalta. Vielä parempi, jos sellainen löytyisi viiden kilometrin säteellä kotoa.

Itse olen saanut niin upeita elämyksiä, kokemuksia, taitoja ja ystäviä partion kautta, että ainakin ehdotan moista omille lapsilleni. Jos se ei ole heidän juttunsa, so be it. Toivon kuitenkin, että he ainakin kokeilevat. Toivoisin perheellemme myös yhteisiä harrastuksia. Näitä voisivat olla vaikka (mökillä) kalastus, pyöräily, uinti, lukeminen, lautapelit tai geokätköily (jonka toivon pääsevämme aloittamaan jo tulevana kesänä). Toki tiedostan, että kavereilla on (varsinkin tulevina kouluvuosina) erittäin suuri merkitys sille, mitä lapsi kokee merkittävänä. Mutta otaksun, että myös meillä on jokunen sana sanottavana siitä, mitä lapsi harrastaa. Jos lapsi sydämensä pohjasta halajaa jalkapalloilijaksi, ei kau auta muu kuin nöyrtyä kentän laidalle. Vai?

Mitä teidän lapsenne harrastavat ja miksi?