Sinulle on postia

Aino ilahtuu suunnattomasti aina saadessaan postia. Oli kyse sitten isin palkkalaskelmasta, äidin synttärikortista tai Pirkka-lehdestä. Näitä kaikkia hän siis pitää itselleen tulleena postina, jotka omitaan heti parempaan talteen. Ei ole kerta eikä kaksi, kun ensimmäistä kertaa elämässäni olen saanut maksumuistutuksia. Hyvä siinä on selittää laskunkarhuajalle "meidän taapero piilotti laskun". Ei mene läpi ei.

Nyt, kun joulu on tulossa, Ainoa on ollut kiva ilahduttaa postilaatikosta tursuavilla lelukuvastoilla. Nyt ollaan onneksi siinä vaiheessa, ettei hän halua niistä vielä juuri mitään, mutta kuvastojen selaamiseen lukemiseen saa menemään pitkiäkin aikoja, jotka ovat onneksi pois kodin tuhoamisesta tai muusta uhman aiheuttamista "mutsi hei, huomaatko, mitä mä teen?" (tämä tehdään kauniisti irvistäen, kun tyttö tietää tasan tarkkaan, että homma on kielletty). Ja mainoksia ei tietystikään saa heittää paperiroskakoriin. Sitten vasta syttyykin dramaattinen itkupotkuraivari "mitä minun lehti täällä tekee?". Mainioita nuo kaksivuotiaat.