Raameja ja rakkautta

Olen viime päivinä miettinyt, millainen vanhempi olen. Välillä olen soimannut itseäni, kun olen korottanut ääntäni Ainolle turhan monta kertaa saman päivän aikana. Joskus pinnani on todella lyhyt, mutta pyydän myös anteeksi kiukustumistani ja selitän, mistä se johtuu.

Meillä mennään tarkoilla aikatauluilla. Edelleen. Ruoka on pöydässä joka päivä samaan aikaan. Ajasta luistetaan korkeintaan puoli tuntia, koska se vain toimii meillä. Samoin joka päivä mennään nukkumaan päivä- ja yöunia samaan aikaan. Telkkarista katsotaan vain Pikku Kakkonen ja sitten mennään tekemään jotakin muuta. Pöydässä syödään nätisti ja jos pelleillään tai ei syödä, mennään pöydästä pois. Hammasharjalla ei pestä lavuaarin viemäriä tai vessanpönttöä. Ruuan jälkeen sanotaan kiitos ja syödään ksylitolipastilli. Ja karkkeja hän ei saa syödä. Ulos laitetaan kumpparit ja sadeasu, jos sataa. Peruskauraa.

Mutta saa Ainokin päättää. Hän saa päättää, mitkä vaatteet laitetaan. Emme suinkaan vie häntä avoimen vaatekaapin eteen ja sano: valitse siitä, vaan hän saa valita kahdesta valmiiksi valitsemastamme asukokonaisuudesta mieluisemman. Hän saa valita, kumpaa hammastahnaa hän käyttää, Herra Hakkaraisen vai Hiiri-tahnaa. Hän saa päättää, syökö lusikalla vai haarukalla ja syökö leipää vai näkkäriä. Hän saa myös itse valita kirjan, jota hänelle luetaan. Samoin levylautasella soi yleensä hänen valitsemansa musiikki.

Eli säännöt ovat jämptit, mutta joustavat. Aina ennen ei:n sanomista nykyisin haastan itseni miettimään, voinko joustaa tässä paikassa. Tai voinko muotoilla sanomiseni niin, ettei tarvitsisi käyttää vain noita kahta kirjainta. Sen sijaan, että sanoisin vain ei, voinkin sanoa Ainon ehdottaessa lettujen paistoa nukkumaanmenoaikaan: "Hyvä idea. Mitä jos paistettaisiinkin lättyjä heti huomisaamuna, kun aamupala on syöty?" Tämä toimii meillä.

P.S. Se, että homma toimii meillä näin spartalaisen aikataulutetusti, sopii meidän perheelle. Jokaisella perheellä on kuitenkin omat tapansa elää, enkä suinkaan katso muiden tapoja yhtään väheksyen.