Kun nyt kirjoittuttaa, kirjoitetaan sitten urakalla.
Tajusin itsenäisyyspäivänä, että tämä itsenäisyyspäivä on Ainon ensimmäinen. Samalla tajusin, että jokainen päivä on hänen ensimmäisensä. Niin myös tuleva joulu ja pääsiäinen.
Pitäisi muistaa, että nauttisin näistä päivistä, jotka ovat neitokaisellemme ensimmäisiä. Ja jotka ovat aivan erityisiä, kun kyseessä on esikoinen. Yksikään näistä päivistä ei tule takaisin ja mahdollisen pikkukakkosen kohdalla tilanne on jo aivan eri. Liian usein päivistä nauttiminen jää arkisen arjen pyörityksen, loppumattomalta tuntuvan väsymyksen ja tunteen, että on unohtanut jotakin tärkeää, jalkoihin. Kerran päivässä huikaiseva onnen tunne valtaa minut. Juuri tässä minun kuuluukin olla. Juuri nyt. Elän elämäni parasta aikaa. Olkoonkin rankkaa, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!