Luin Taloussanomien jutun Räpläystä 24/7, meidänkin perheeseen tuli älypuhelin. Juttu kuulosti niiiin tutulta.
Sain mammalomalle jäädessäni anopilta vanhan nokialaisen. Viikon verran jaksoin sillä naputella tekstareita, kunnes sormenpääni olivat niin hellänä, etten voinut tehdä juuri mitään. Marssin myymälään ja ostin samannäköisen älypuhelimen (vain vanhempaa ja yksinkertaisempaa mallia) kuin mitä minulla oli töissä. Ja tottakai puhelimeen piti saada nettiyhteys.
Puhelimen avulla on niin helppo tarkistaa kaverien kuulumiset, saderintama vaunulenkille lähtiessä tai uusimmat uutiset. Kännykkä kulkee aina mukana ja sen avulla em. tsekkaus on mahdollista missä. Ja onhan tuo väline usein ainoa keino olla päivän aikana yhteydessä muihin aikuisiin. Ettei puhumani kieli kuulostaa guuguulta, kun palaan puolen vuoden päästä töihin. Silti arvostan kasvokkaistapaamisia niin paljon, että silloin kännykkä saa olla laukussa tai taskussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!