Laulelin toissapäivänä Ainolle Rajattoman Kevät-levyn kappaleita. Tyttö tuntuu tykkäävän niistä. Ehkäpä siksi, että kuuntelin paljon levyä viime keväänä ja hän tunnistaa kappaleet.
Siinä lasta sylissäni keinutellessani, hän tuntui katsovan suoraan sydämeni syövereihin, syvälle sieluuni. Koin valtavan rakkauden tulvahduksen käyvän lävitseni. Kuinka tuota pientä voikaan rakastaa näin paljon? Ei näin suurille tunteille riitä edes sanoja.
Pidin sitä sanahelinänä, kun kuulin lapsellisten tuttavieni hehkuttavan rakkauttaan lapsiaan kohtaan. Ei sitä tunnetta ymmärrä. Tietää vain, että olisi valmis kävelemään vaikka tulen halki tuon pienen puolesta. Sekunnin sadasosaakaan empimättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!