Aino on nyt siinä vaiheessa, että oma tahto alkaa tulla päivä päivältä selvemmin esiin. Viikonloppuna mökillä anoppini hieman ilkikurinen ilme kasvoillaan lausahti: "te olette vielä helisemässä tuon pikkuihmisen oman tahdon vuoksi, kun se on jo nyt noin vahva". Epäilemättä.
Nyt kaikki on ei. Ihan sama, mitä tyttäreltä kysyy, kun vastaus on selvä. Vaikka olisi nälkä, silti ruokakehotukseen pitää sanoa ei. Vaikka haluaisi ulos, silti ulkovaatteiden pukemista pitää vastustaa kuin olisimme viemässä lasta teuraaksi eikä leikkipaikalle.
On vain kolme asiaa, johon tyttösemme ei vastaa kieltosanalla.
Ensimmäinen on kylpy. Sitä hän rakastaa niin antautumuksella, että koko kylppärimme on kylpytuokion jälkeen kuivauksen tarpeessa.
Toinen on pastilli. Ksylitolipastilli, jonka hän saa ruokailun päätteeksi. Hienoa, kun osaa vielä itse sanoa: "pattilli, pattilli". Ja jos sitä ei sillä sekunnin sadanosalla saa, kun sitä vaatii, alkaa draamaprinsessamme monologi, johon liittyy olennaisena osana tekokyyneleet, suun mutristaminen ja heittäytyminen maahan mahalleen makaaminen.
Kolmas on nukkumaanmeno. Olen usein ja suurella sydämellä kiittänyt Luojaa siitä, miten helppoa nukkuminen meillä on. Oli kyse päivä- tai yöunista. Maitohömpsyt sylissä, suukot, vilkutus ja hyvän unen toivotukset. Taapero höpöttelee pinniksessään muutamasta minuutista puoleen tuntiin, ilmeisesti unileluilleen. Kertoneeko päivän tapahtumista? Joka tapauksessa unien jälkeen ko. lelut löytyvät ihan eri puolilta sänkyä kuin nukkumaan mennessä. Sitten taapero nukahtaa. Useimmiten nukkuu 10-tuntiset unet keskeytyksettä. Päivällä hirsiä vedetään keskimäärin puolestatoista - kahteen tuntia.
Olen todella onnellinen tuosta nukkumisasiasta. Minä kun pitkään pelkäsin, että lapsi on perinyt minun (diagnosoidun) unihäiriöni ja nukkuu aina huonosti. Onneksi pelkoni osoittautui (tässäkin asiassa) turhaksi.
Hahaha! Meilläkin on pastilli ja kylpy ne ainoat, joista ei tarvitse neuvotella uudestaan ja uudestaan. Kyllä ihmislapset on tavallaan niin samanlaisia... Kolmas on pallon potkiminen, intohimoista (ja pikkumiehen talenteista) se merkittävin. Nukkumaanmeno sujuu ihan ok, ja usko tai älä, meilläkään ei heräillä yleensä kuin kerran viikossa, ja silloinkin vain minuutin ajaksi.
VastaaPoistaVoi Kati, kuinka olenkaan onnellinen kuullessani teidän hyvistä öistä!
PoistaMeillä on ihan sama noiden kylvyn ja pastillien suhteen! Pastillit ovat aiheuttaneet niin monta draamakohtausta että olen välillä harkinnut luopuvani niistä kun en jaksa sitä vinkumista mitä niiden himoitus aiheuttaa :D
VastaaPoistaMeilläkin välillä kiljutaan korviavihlovasti "pattilli, pattilli" :-D
Poista