Elämän ihmettelyä nelihenkisenä perheenä.
tiistai 4. joulukuuta 2012
Uusi titteli
Tässä eräänä päivänä tajusin, että olen lakannut tietyille pienille ihmisille olemasta olemasta oma itseni, persoonallinen henkilö, verkkotyöläinen, Elli. Kun vien tai haen lastani hoidosta, kuulen olevani Ainon äiti. En Elli, sukunimestä nyt vielä vähemmän väliä. Lapsille on tärkeää tietää vain se, että olen Ainon äiti.
Tämä tulee todennäköisesti jatkumaan vielä piiiiitkään. Ai kuka Elli? En mä tiedä, ketä tarkoitat. Ai SEN Ainon äiti?! NYT mä tiedän ketä sä tarkoitat. Itsekin tunnustan puhuvani tiettyjen lasten äideistä tähän tapaan, kun en ole koskaan tullut kysyneeksi kyseiseltä naiselta hänen etunimeään. Sinänsä minua ei haittaa tulla kutsutuksi tyttäreni äitinä, koska sitähän minä ensisijaisesti olen. Mutta sen TAJUAMINEN kesti näillä aivoilla vähän aikaa, saati sitten sen, että tuossa maailmassa ei ole mitään väliä, mitä teen työkseni tai mikä etunimeni on.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Heh, olen huomannut ihan saman, se on oikeastaan aika huvittavaa, miten sitä on nykyään näillä kotikulmilla "X:n äiti" :) Mun tyttö aloitti pari kuukautta sitten päiväkodissa ihan tässä kodin vieressä, ja useat tarhakaveritkin asuvat ihan tässä lähitaloissa. No tätähän en ennen tiennyt, mutta nyt kun kadulla tai lähikaupassa usein rattaista raikaa "X:n äiti!", niin hassuahan se on :) Puhumattakaan siitä, että kun haen tytön tarhasta, mikä iloinen vastaanotto tuollaisten 1-2-vuotiaiden ryhmässä onkaan, kun kaikki kiljuvat "X:n äiti! X, sun äiti tuli! X, sun äiti!!!" Ihaniahan ne on <3 -VH
VastaaPoistaNiin ja se pitää vielä sanoa, että pidän paljon blogistasi, vaikka en ole koskaan kommentoinut. Oma tyttäreni 1v 1kk on hyvin tulisieluinen luonne ja itselläni yhtä lyhyt pinna kuin hänelläkin, ja useasti olen täältä blogistasi kokenut saavani lohtua ja vertaistukea. Kiitos siis siitä, jatkan lukemista :) -VH
VastaaPoistaLämmin kiitos kommenteistasi VH! Ja erittäin mukava kuulla, että kirjoitukseni on tarjonnut vertaistukea.
VastaaPoista