Lapsi somessa

Somemaailmassa käydään aika ajoin keskusteluita yksityisyydestä. Lähinnä lasten yksityisyydestä. On trolleja, jotka pilaavat päivää. On niitä, jotka varastavat toisten kuvia ja esittelevät niitä ominaan. On niitä, jotka ottavat itsestään tai perheestään vain sellaisia kuvia, joissa ei näy kasvot. On niitä, jotka jakavat koko elämänsä somessa. On niitä, jotka vetäytyvät koko blogi/somemaailmasta em. syistä.

Pidän blogia, jokainen uusi lukija ja kommentti lämmittää minua suuresti. Sen tunnustan. Mutta samalla olen tarkka yksityisyydestäni. Alussa blogistani tiesivät vain lähimmät kaverit. Sitten laitoin blogin asetukset väljemmälle ja nyt blogissani on ilahduttava määrä lukijoita päivittäin. Sen kautta olen tullut entistäkin tarkemmaksi siitä, mitä ja miten kirjoitan itsestäni, Isämiehestä tai Ainosta. Etten kirjoittaisi jotakin sellaista, josta meidät voisi liian helposti tunnistaa.

Minulle blogi toimii verbaalisena jumppa- ja oman pään purkupaikkana. En koe tarpeelliseksi laittaa esille omaa tai Isämiehen pärstää. Ainostakin laitan mieluusti ei-kasvollisia kuvia julki (silloin erittäin harvoin kuin mitään kuvia postauksiini laitan). Onhan hänellä jo hyvinkin tunnistettavat, persoonalliset piirteet. Saman linjan olen ottanut henkilökohtaisessa Naamakirja-profiilissani. Siellä ei ole yhtään kuvaa Ainosta. Se on tietoinen valinta. En halua laittaa lapseni kuvia minnekään jenkkifirman omistamille sivuille, joissa pätee jenkkilainsäädäntö. Ei kiitos. Jaan kuvia Ainosta sähköpostitse tai muiden kuvanjakopalveluiden kautta ystäville ja sukulaisille. Niin kauan, kuin Aino ei ole tarpeeksi vanha päättämään itse puolestaan, haluaako hän naamakuvansa jaettavaksi somepalveluissa, minä teen valinnan hänen puolestaan. Ja päätän olla jakamatta.

Toiset paljastavat enemmän, toiset vähemmän. Toiset jakavat blogissaan kaiken positiivisesta raskaustestistä ja limatulpan koostumuksesta lähtien. Itsesensuuri on minulla aika kova ja jo ennen kuin alan naputtaa tekstiä, moni aihe karsiutuu pois. Saati sitten kuvamateriaalista.

Olen kyllä kuullut olevani rajoittunut, vanhanaikainen tai vähintään natsi, kun en laita kuvia jakoon.
Tiedän olevani joidenkin mielestä mielipiteiteni kivikaudelta tai vähintäänkin rajoittunut. On se oikea elämä ja sitten on some-elämä, jossa näkyy vain rajattu osuus siitä oikeasta elämästä. Tänä päivänä, kun moni on valmis laittamaan itsensä likoon esim. tosi-tv:n tähtenä, ovat näkökantani vähintäänkin vanhanaikaiset. Mutta so what? Itse olen miettinyt, että "kerran netissä, aina netissä". Aino on ennemmin kuin huomaammekaan koulussa. Mitä tapahtuu, jos koulukaverit sattuisivatkin löytämään hänestä noloja kuvia netistä? Koulukiusaus on yksi pahimmista tavoista satuttaa lasta. Itse varmistan, että ainakaan tällaista materiaalia hänestä ei löydy muiden saatavaksi.

Jokainen elää somessa omalla tavallaan. En ole missään nimessä pidä huonona niitä vanhempia, jotka laittavat jälkikasvunsa kuvia someen tai kritisoi muiden ihmisten tapaa elää elämäänsä. Kukin tehköön itse ratkaisunsa niin kuin parhaaksi itse kokee. Minä koen vahvasti näin, mutta tämä on taas yksi vaikea valinta muiden joukossa. On sen vain jännä, miten eri tavalla asioita tekevä ihminen on taas kummajainen.