Anoppi ehdotti tuossa menneellä viikolla, että hän voisi ottaa esikoisen mukaansa lähtiessään mökille viikonlopuksi. Ensin vastustin ajatusta kahden yön poissaolosta, mutta sitten Isämies ja kaverit saivat vakuutettua, että "anna mennä vaan". Järki ja tunteet kävivät aika suurta taistelua keskenään. Ajatus siitä, että olen kohta taas esikoisesta erossa synnärillä ollessani kävi taistelua sen kanssa, että seuraava mahdollisuus kahdenkeskiseen viikonloppuun siintää pitkällä hamassa tulevaisuudessa.
Aino nautti olostaan mummin kanssa. Kun puhelimessa kyselimme ikävää, tyttö huuteli "ei ikävä, nyt minä menen taas". Anoppi huokaisi, että kyllä se on täysipäivätyötä ilman lakisääteisiä taukoja tuon taaperon perässä pysyminen. Mulla ei ollut epäilystäkään, etteivätkö he pärjäisi hyvin keskenään.
No, mitä me teimme Isämiehen kanssa, kun käytössä oli koko viikonloppu kahden? Emme suinkaan nukkuneet pitkään (ei sitä enää osaa), saatika toteuttaneet anopin suositusta lähteä synnyttämään viikonlopun aikana. Itse kärvistelen edelleen jo puolitoista viikkoa vaivanneen lenssun kourissa. Tekemiset piti siis suunnitella kuntoni perusteella. Äkkiä se viikonloppu vierähti siivotessa ja järjestellessä kotia (ihmeen paljon sitä sai aikaiseksi, kun ei ollut pikku apulaista mukana hääräämässä). Nyt on pinnasänky koottu ja koti valmiina uutta tulokasta varten. Ruokalistalta löytyi myös sellaisia herkkuja, joita neidin kotonaollessa emme söisi.
Viikonloppuna vuokrasimme jopa pitkästä aikaa elokuvankin. Jos et ole vielä nähnyt Oscar-palkittua Piin elämää, suosittelemme molemmat lämpimästi!
Kyllähän lasta oli ikävä. Oli todella hellyyttävää, kun isämieskin pari kertaa sanoi ääneen kaipaavansa Ainoa. Ja mikä ilon läikähdys sydämessä tuntuikaan, kun Aino kotintultua kipitti auton ovelta syliini huutaen naama korviin asti hymyssä "äiti, äiti!".
Tänään mennään raskausviikolla 39+6. Eli huomenna on laskettu aika. Fiilis on kohtuullisen zen, ja jotenkin olen päässyt siihen ajatusmoodiin, että vauva tulee, kun on valmis. Lähinnä tiukkaa tekee tyhmien kysymysten kanssa.
"Milloin vauva tulee?" Ihan kuin minä sen tietäisin!! Kertoisin kyllä, JOS sen tietäisin.
"Jokojokojoko?" Kerron kyllä, kun synnyttämään lähdetään.
"VieläKÖ sä oot yhdessä koossa?" Kuten näkyy. Varsinkin ne, jotka tietävät esikoisen syntymäviikot (35+4) ovat päivitelleet mun yhdessä koossa olemista suureen ääneen.
"Onko oireita?" Jos niistä voitaisiin jotakin päätellä, olisin jo synnyttänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!