Kuulumisia kaksiviikkoiselta

Minimies on nyt reilun kahden viikon ikäinen. Minne aika katoaa?

Ainon uhma on nyt pahimmillaan. Vaikka kuinka siihen yritti varautua, silti on välillä pinna kireällä, kun toinen tahallaan tekee kiellettyjä asioita ja hakee sillä huomiota. Olemme antaneet hänelle huomiota ja saa hän osallistua vauvankin hoitoon. Kovin kovakourainen hän vain tuppaa olemaan, joten kahden näitä ei voi jättää, hetkeksikään.

Minimies on suloinen, mutta mitään vaaleansinistä hattaraa ei täällä ole koettu. En tosin odottanutkaan. Olen jalat maassa kulkeva realisti, vaikka myla herkkä ja tunteellinen puoli minussa elää vahvana. En pakahdu tunteiden määrään, ennemmin tunnen tätä rintaani vastaan tuhisevaa pientä miestä kohtaan Leijonaäidin suojeluvaistoa. Jotenkin päähäni on vasta nyt iskostumassa, että olen KAHDEN lapsen äiti. <3 Nyt perheemme on valmis.

Oma toipumiseni etenee pienin askelin. Tänään neuvolassa hemoglobiini oli vain 92. Ainahan se on minulla ollut matala, mutta kyllä se pitäisi nyt vähintään 20 pykälällä saada nousemaan, että olo alkaisi kohentua. Loppuisi nyt jälkivuoto ja Klexane-kuuri (pistän verenohennuslääkettä aiemman laskimotulpan vuoksi), jotta pääsisin elävien kirjoihin takaisin. Onneksi Isämies on vielä ensi viikon isyyslomalla, sitten alkaakin arki meidän huushollissa.

Alakerta on aika kipeä, etenkin iltaisin. Episiotomia on parantunut hyvin, mutta tikit tuppaavat iltasella kiristämään. Ikävämpi vaiva on katetroinnin aiheuttama eli ilmeisesti putkea paikalleen laitettaessa oltiin aika kovakouraisia, kun pissa on vieläkin veristä ja virtsaputkeen sattuu. Ei kiva.

Kovin olen mielessäni prosessoinut synnytystä, sen vaiheita ja yksityiskohtia. En ole katkera, vaikka homma ei mennytkään kuin Strömsössä. Pahemminkin olisi voinut käydä ja sain kokea "haikailemani" alatiesynnytyksen. Onnekseni olin hoidossa Kättärillä ja käytössä oli moderni lääketiede.

Muutoin poitsu syö, nukkuu ja ähisee. Vatsavaivoja tuntuu olevan, ja yöt ovat niiden vuoksi aika rikkonaisia. Onni on yhtä aikaa nukutut päiväunet, joista pitää muistaa pitää kiinni Isämiehen palattua töihinlin. Ei näin vanha jaksa enää valvoa ;-)

Aloitimme kestoilun pienen kanssa heti kotiin päästyä. Niitä saakin olla vaihtamassa alvariinsa, kun tämä tekee kakan 10 kertaa vuorokaudessa. Aikamoinen ero siskoonsa verrattuna, joka kakkasi joka toinen päivä kerran.