Ekoilua

Blogeissa on kiertänyt ekohaaste. Vaikkei kukaan ole minua haastanutkaan, ajattelin kuitenkin kertoa omat ajatukseni vihreästä elämästä.

En ole koskaan ymmärtänyt kiihkoilua tai "nimeltäsanomattomalla opuksella" päähn lyömistä. Kukin eläköön tavallaan, mutta tietyt asiat ovat minulle tärkeitä.

1. Kestoilu
Kestoilu on ollut meidän perheelle tärkeä ja selkeä valinta. Juuri kahden mammakaverin kanssa puhuin "mitä sitten, kun KAKSI lasta on ohi vaippaiän"? Miltä sitten mahtaa tuntua, kun ei tarvitsekaan joka päivä pestä vaippapyykkiä tai koota vaippoja? Enää ei ole kuivaustelinettä olohuonetta koristamassa. Mä en tykkää kertseistä. Ne haisevat pahalle, näyttävät kestojen ihanien kuosien rinnalla niiiiiin pliisuilta, ja se kemikaali- ja muovikuorma. Ah, onneksi niitä ei tarvitse käyttää. Käytän itse myös kestoliivinsuojia ja vaipanvaihtoalusta on kankainen. Harsot ovat kovassa käytössä monessa eri tarkoituksessa. Myös ruokalappu kulkee aina mukana.

2. Matkustus
Meillä ei ole autoa. Se on tietoinen valinta. Jatkossakin, nelihenkisenä perheenä, mökkimatkat tehdään joko äitini tai anopin autolla tai vuokra-autolla. Kaupassa käydään bussilla tai pyörällä tai käytetään kauppojen kotiinkuljetuspalveluita. Meillä ei olisi mahdollista edes nykyisessä taloyhtiössä saada autopaikkaa. Auton omistaminen kerran viikossa tapahtuvaan kaupassa käyntiin tai joka toinen kuukausi muutaman sadan kilometrin mökkimatkaan ei ole ihan järkevää. Eräs ystäväni eka kommentti raskaudestani (onnittelujen jälkeen) oli seuraava: "nyt te varmaan sitten vihdoin ostatte sen auton?". TÄH? Vaikka joskus tuntee itsensä kuormajuhdaksi, kun kantaa viikon ruokaostokset kotiin, ei se silti puolla auton hankkimista tai omistamista. Todennäköisesti en myöskään osta koskaan omaa moottoripyörää, vaan vuokraan pyörän aina silloin, kun haluan lähteä ajelemaan.

Me emme myöskään matkustele suuremmin. Suurin syy tähän on viime vuosina ollut Ainon ja minun sairastaminen, vaikka mitään vakavampaa meillä kummallakaan ei ole ollut. Olemme vain aina sairastuneet silloin, kun joku kiva reissu on ollut lähtökuopissaan. Siksipä emme ole täksi kevääksi uskaltaneet varata ulkomaan reissua (vaikka mieli on muille maille vierahille hinkunutkin), koska vatutus odotetun reissun perumisesta on vain niin suuri. Minä olen lapsena tottunut siihen, että pääasiassa matka tarkoitti yhtä kuin matkaa kesämökille. Lapsena kävin kyllä naapurimaissa, mutta etelässä kävin ennen kuuttatoista ikävuottani tasan kerran.

3. Hävikin vähentäminen
Minua on aina harmittanut suuresti ruuan pois heittäminen. Nyt minusta on tullutkin varsinainen riperuokahirmu. Eli katson tarkkaan, mitä jääkaapista löytyy ja laitan ruokaan joskus nahistuneetkin kasvikset. Lihat meidän huusholliin ostetaan yleensä -30% tarroilla varustettuna. Pakastetila on hyvin käytössä, sieltä löytyy vielä tässäkin vaiheessa vuotta litratolkulla itse poimimiamme marjoja ja sieniä.

3. Ostokset
Pyrin ostamaan Ainolle kaikki vaatteet käytettyinä. Minä olen sen verran pihi, että en maksa yhden kauden käytössä olevasta vaatteesta mansikoita. Nyt löysin kolme välikausipukua Ainolle neljälläkympillä. Tai tämä lastenvaatehössötys tiettyjen merkkien ympärillä. En k-ä-s-i-t-ä. Olen järkeistänyt omien vaatteiden ostoa siten, että ostan yleensä vaatteen vasta nukuttuani yön yli. Sen lisäksi harkitsen aina, sopiiko vaate osaksi nykyistä vaatekaappia eli onko minulla jo olemassa vaatteita, joiden kanssa uusi yhdistää. Jos ei löydy, vaate jää kauppaa, oli se miten ihana tahansa. Yritän ostaa iättömiä vaatteita, trendivaatteet eivät muutenkaan yleensä kolahda makuuni. Jos en käytä jotakin vaatetta vuoteen, lähtee se kiertoon joko läheisille tai lähimpään UFF:n laatikkoon. Äitiysvaatteet ajattelin tosin tämän raskauden jälkeen myydä NaamaKirjan kirppiksillä, samoin Ainolle pieneksi jääneet vaatteet.

Olen kosmetiikkahamsteri, tunnustan sen avoimesti. Innostun uusista tuotteista, joita pitää sitten saada myös itse kokeillakin. Nyt olen kosmetiikkalakossa eli en osta uusia tuotteita, ennen kuin joku vanha loppuu. Siihen meneekin aikaa, koska kaapissa on yhtä sun toista rasvaa, puhdistusvoidetta ja meikkituotetta. Tämä lakko tekee minulle vain hyvää. En voi kokonaan luopua kasvomeikeistä. Ihoni kun on hyvin kalpea ja kiitos couperosan, hyvin kirjava. Minulle riitti, kun pari kertaa isoäitini kysyi meikittömänä hänen luokseen mennessään: "oletko jotenkin vakavasti sairas?".

Kiinnitätkö sinä ekologisuuteen huomiota omassa arjessasi. Miten?