Kävin töissä perehdyttämässä sijaiseni. Tai sen, mitä yhdessä päivässä ehtii perehdyttää. Kollegani sanoi, että se, mitä en ehdi perehdyttää, hän hoitaa loppuun. Vaikka kyseessä oli sinänsä helppo päivä, asioiden läpikäyntiä, oli päivä kuitenkin koettelemus. Illalla olin ihan raatoväsynyt, supisteli koko illan ja oli muutenkin huono olo. Päädyin mittamaan verenpaineet, ja ne selittivät osin huonoa oloani. Nyt sain olostanikin varmistuksen sille, että minun kuuluu loppuaika olla kotona, ei minusta saa enää työkuntoista hyvällä tahdollakaan.
Tällä kertaa töistä poisjäänti kävi kivuttomammin kuin viimeksi. Silloin jäin sairaslomalle rv:lla 30 ja itkin viikon verran kotona sitä, että jouduin "luopumaan" töistäni ja ihanista kollegoistani. Toki kollegoita tulee taaskin ikävä, mutta silti suhtaudun asioihin rationaalisemmin tällä kertaa. Jotta pikkuveikka pysyisi mahassa mahdollisimman pitkään, on minun nyt otettava iisisti.
Kaksi kollegaa vitsailivat, "ei kahta ilman kolmatta". Mä totesin, että jos joku muu on raskaana mun puolesta ja synnyttää sen lapsen, niin sitten ehkä. Onneksi ollaan Isämiehen kanssa samaa mieltä meidän perheen lapsiluvusta. Tuntuu hyvältä, että tämän vauvan ulkoistettua itsensä, meidän perhe on valmis.
Mitä sitten meinaan tehdä tämän kolmen kuukauden aikana, joka minulla on laskettuun aikaan? Viime viikolla kävin läpi Ainon pieneksi jääneet vaatteet. Isämies teki miehen työn raahatessaan ne vinttikomerosta alas. Setvasin ne läpi ja otin erilleen uniseksit, myös pojalle sopivat vaatteet. Erikseen kasseihin päätyivät selkeästi tyttökuosiset vaatteet, jotka näillä näkymin matkaavat serkkutytön vauvalle sen synnyttyä. Ihanaa, että pääsen noin helpolla eroon siitä vaatevuoresta!
Ensin ajattelin varata ajan kauneushoitolaan, mutta sitten tajusin, että en pysty enää makaamaan selälläni hoidon kestoaikaa. No, aion kuitenkin hemmotella itseäni pienesti. Jalkahoito, mammashiatsu, hieroja ja naprapaatilla käynti on suunnitteilla. Lisäksi aion lukea muutaman kirjan. Ainoat kirjat, jotka olen Ainon syntymän jälkeen lukenut, ovat olleet mamma/ kasvatus/ kestovaippa-aiheisia. Nyt voisin lukea jonkun ihan hömpän romaanin ja vain nauttia lukemisesta. Samalla ajattelin tyhjentää kertynyttä aikakauslehtipinoa, jonka madaltamiseen ei tunnu arjessa olevan aikaa. Tv:n digiboksilta löytyy monia sellaisia leffoja, joista Isämies ei suuremmin välitä. Nyt voin tehdä sinnekin tilaa katsomalla elokuvia päiväsaikaan. Sitten olisi tarkoitus (jos olo sen sallii), maalata lastensänky ja yrittää saada Aino nukkumaan siihen, jotta pinnis vapautuisi pikkuveikalle. Aiommepa Isämiehen kanssa karata kahdenkeskistä laatuaikaa viettämäänkin tässä vielä. Hotelliyö sileissä lakanoissa, ravintolassa hyvää ruokaa, kahdenkeskistä aikaa ja hotelliaamupala kuulostaa enemmän kuin houkuttelevalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!