Keskinkertainen mutsi

Tajusin eilen - kuin välähdyksenomaisesti jotakin. Mä olen keskivertomutsi. Ainoastaan kestoiluun olen hurahtanut täysin. Tai no täysin ja täysin. Edelleen meillä käytetään myös talouspaperia ja tamponeja. Toinen asia on auto. Meillä ei ole autoa eikä tule, ellei ole aivan pakko (esim. työn takia) sellaista hankkia.

Mutta muissa asioissa olen keskiverto.

• Mielestäni lapsen kantaminen on hyvää molemmille osapuolille. Mutta vain ergonomisella kantovälineellä, eikä millään vauvanroikottimella. Vauvalla ja kantajalla pitää olla kannettaessa hyvä olla. Mun lemppariksi on muodostunut Tula/Tuli-reppu. Selkäni on risa, joten pitkiä aikoja en pysty kantamaan, mutta kantoväline on pelastanut monta hetkeä.
• Nukkuminen. Aluksi meillä molemmat vauvat nukkuivat perhepedissä. Sitten siirryttiin sivuvaunuun ja Aino siirtyi omaan huoneeseen 10kk iässä. Oiva nukkui kolmekuiseksi asti sivuvaunussa ja siirtyi sitten nukkumaan ähinöineen olohuoneeseen. Nyt kaikki nukkuvat taas hyvin.
• Teen suurimman osan vauvan soseista itse. Se on kivaa puuhaa ja haluan tietää, mitä lapsi syö. En tee kuitenkaan sitä virhettä, jonka tein Ainon kohdalla (joka sai vain minun väkertämiä sössöjä). Oiva saa myös kaupan soseita. Ettei käy tulevalla reissullamme sitä, että vauva elää pari päivää vain pelkällä maidolla, kun kaupan purkki ei kelpaakaan ruuaksi.
• Sairastaminen. Ainon kohdalla olin tavallistakin herkempi sairasteluiden suhteen. Esikoisuus ja keskosuus tekivät minusta herkän ja aika nopsaan kiikutin lapsen lääkärille. Nyt suhtaudun pikku kopsahduksiin ja nuhiin pään silityksellä ja unohtamalla asian (ellei taapero siitä koko ajan itse muistuta). 
• En jaksa hifistellä vaunuista. Meille kotiutui Phil&Tedsin Navigatorit käytettynä monestakin syystä. En jaksa kuolata ylikalliiden vaunujen perään, saati sitten valvoa haaveillen jostakin merkkisuunnittelijan brändäämästä kuosista.
• Meidän lapset pukeutuvat sekalaisesti kaikenmerkkisiin vaatteisiin. Pääosa vaatteista tulee meille edelleen käytettynä, nykyään useimmiten FB-kirpuilta. En ole hurahtanut lastenvaatteisiin, vaikka olen ihastunutkin Noshiin ja Villervallaan. Ulkovaatteiden pitää kestää kulutusta ja vettä, olla lämpimiä ja istuvia. Pääosa lasten kengistäkin on meille tullut käytettynä. Kenkien pitää olla istuvia, sopivan kokoisia ja lämpimiä.
• Meillä ei syödä vain tietyn ajatusmallin mukaan. Pyrin pitämään ruokavalion mahdollisimman monipuolisena, ostamaan vain turvallisesti kalastettua tonnikalaa ja luomukasviksia.
• Lapsi saa iholleen niin luomuisia rasvoja kuin apteekinkin, tarpeen mukaan. Talkki on Pirkkaa ja peppupyhkeet ovat kestoversioita. Mahdollisimman vähän yritän kemikaaleja tupata lasten iholle, mutta jos iho tarvitsee rasvaa, ei se rasvaamatta jättämisellä karaistu.
• Lastenkasvatus hoituu meillä terveellä järjellä. Tietyt jutut ovat ehdoton ei. Toisia ei saa satuttaa. Ruualla ei leikitä. Nukkumaan mennään klo 20 mennessä. Päiväunet nukutaan niin kauan kuin lapsi ne tarvitsee. Sanotaan kiitos ja ole hyvä. Jos toista vahingossa esim. tönäisee, pitää pyytää anteeksi. Muissa asioissa joustetaan. Joskus käymme syömässä Hesessä (kun sieltä saa gluteenittoman sämpylän hamppariin), päiväunia voidaan venyttää iltapäivään, jos on kivaa seuraa tai vaihtoehtoisesti nukkua ne esim. bussissa matkalla jonnekin. Herkkuja syödään vain kylässä ja viikonloppuisin ja karkit eivät kuulu pian kolmivuotiaan ruokavalioon laisinkaan.

Kuten yllä oleva lista kertoo, olen monessa asiassa tarkka, mutta en ehdoton. Monissa asioissa olen löytänyt oman suosikkini ja oman tapani. Se onkin mielestäni paras tapa elää mutsiutta. Toki vieläkin kannan aika ajoin huonoa omatuntoa, riittämättömyyden tunne on jatkuva kaverini ja mietin, voisinko olla läsnäolevampi vanhempi. Mutta pääosin vain otan rennosti, elän löytämääni äitiyttä omalla tavallani ja NAUTIN!