Olen pariin otteeseen muistellut mennyttä kesää. Lähinnä työkaverit ovat kyselleet, millainen kesä oli. Kun oikein pinnistän harmaita aivosolujani, päällimmäiseksi kesästä muistoksi jäi leikkimökkiprojekti. Se oli sen verran rankka, ettei meillä ollut puhtia enää sen jälkeen tehdä lomalla mitään erityistä. Mutta uskon, että se onkin tämän kesän juju.
Vietimme paljon aikaa koko perhe yhdessä hiekkalaatikolla ja lähileikkipuistoissa, retkillä, maauimalassa, grillaten, rannalla. Uskon, että se, että olimme tiiviisti yhdessä, tekemättä mitään sen suurempaa, olikin se tämän kesän pointti. Ei ollut kiirettä minnekään, vaan aamusella tehtiin aina päivän suunnitelmat. Tietyistä asioista ei meidän huushollissa jousteta edes lomalla. Ruoka syödään samaan aikaan kuin arkenakin, ja nukkumaan mennään viimeistään kahdeksalta. Näistä asioista emme jousta. Mutta päivälliseksi voidaan syödä esimerkiksi sormin pizzaa tai raejuusto- ja pinaattilettuja hiekkarannalla.
Silti kesästä jäi itselleni vähän sellainen ajatus, että "olisi pitänyt tehdä enemmän". Olisi pitänyt siivota kaaoksessa oleva makuuhuoneemme, käydä viimeisetkin mammavaatteet läpi ja laittaa ne myyntiin, sama lapsille pieneksi jääneiden vaatteiden kanssa. Samaten minun piti käydä läpi lehtiarkistoni ja ottaa talteen vain ne artikkelit, joiden takia olen lehtiä säilyttänyt. Plaah. Jäivät kaikki tekemättä. Näistä kannan vähän huonoa omatuntoa, koska nyt kiireisessä arjessa iltaisin ei ehdi/ jaksa/ kykene tekemään tuollaista, vaan illat menevät lasten kanssa yhdessäolosta nauttien. Onneksi nämä olisi pitänyt -ajatukset ovat kuitenkin ohimeneviä tuntemuksia.
Mutta meidän kesämme oli täynnä auringonpaistetta, yhteisiä tunteja, joista varmasti kaikille jäi hyvä mieli, (minun ruokavaliooni sopivien) uusien reseptien kokeilua, haleja, suukkoja ja lokoisaa lomailua. Pääsin hyvään kuntoilumoodiin ihanan PT:ni kanssa ja sain nauttia kivuttomasta olotilasta. Nämä ovat ne kesän 2014 pääasiat. Ei suorittaminen, ei hampaat irvessä tekeminen, vaan asioiden fiilistely ja kuulostelu ja oman itsen (ja perheen tarpeiden) kuuntelu. Siinä riittää vielä opeteltavaa, mutta kesä 2014 oli kaikkinensa minulle uuden oppimisen aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!