On se mahtava, miten tämä blogi toimii tosi pätkittäin toimivalle omalle muistille kertauksena. Olen autuaan onnellisesti unohtanut monta asiaa esikoisen vauva-ajoilta. Olen lukenut vanhoja postauksia ja sitten ihmetellyt Isämiehelle, onko tosiaan näin, että tuokin asia oli näin ja noin. Hän on vahvistanut. Minulla ei ole MITÄÄN muistikuvia aiheesta, puoleen tai toiseen. Ehkä armollista, mutta toivoisin muistavani lapseni vauva-ajalta muutakin kuin jäätävät 12 viikkoa kestäneen lenssu-lenssun-perään -tautiaallon, vauvarokon ja syömättämyyden.
Välillä hihittelen edesmenneille kirjoituksille ja silloisille aatoksille. Esikoisen pihalle pullauttanut ihan pihalle kaikesta oleva stressaava mutsi on korvautunut rennolla, äitiytensä löytäneellä, elämänsä parasta aikaa elävällä mammalla. Äitiys on koulinut ja kasvattanut meikäläistä. Ja pelkästään hyvällä tavalla.
Oivan vauva-ajalta muistan tasan yhtä vähän. Onneksi olen naputellut tätä virtuaalista vauvakirjaa, koska olen maailman huonoin (mutsi) täyttämään mitään kirjamuodossa olevia vauvakirjoja (niin kivoja kuin ne ovatkin). Onnea on virtuaalinen muisti, johon palata, vertaistuki ja ystävät, joita olen blogin kautta saanut. Ihanaa, että olette siellä näytön toisella puolen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!