Takaraivossa

Takaraivossa raksuttaa paitsi lähestyvä työrupeama (kyllä, seitsemästä-kolmeen -päivät kutsuvat taas 18.8.), myös ne kaikki tekemättömät jutut, joita piti tekemäni mammaloman aikana. Kevät pisti kuitenkin suunnitelmat uusiksi aika monellakin aspektilla, isoimpana tuo reumadiagnoosi. Sen jälkeen olen pyhittänyt runsaasti aikaa tiedon etsimiselle, sisäistämiselle ja kokeilemiselle. Olen kokeillut sitä, tätä ja tuotakin ja löytänyt nyt oman tapani olla, syödä ja liikkua.

Elämänmuutos tuli rysäyksellä. Ei mitään pieniä muutoksia vähitellen -tyyliin, vaan kertarysäyksellä. Olen tyyppinä eniten kaikki-tai-ei mitään -ihminen ja diagnoosin varmistuminen oli viimeinen sysäys muutokselle, jota olen jo useamman vuoden muhitellut päässäni, mutta en ole saanut aikaiseksi (mukamukamuka-asioiden takia). Nyt olin kypsä muutokselle. Siksi, vaikka iso muutos olikin, se on tapahtunut kuitenkin rauhassa ja hyvinvoiden.

En olisi uskonut, että elämäntapa olisi juurtunut näin nopeasti. Enää silmä ei etsi tuttuja maitojogurtteja kaupassa, vaan ennemminkin käämi palaa, jos lemppari soijajogurttiani ei olekaan tarjolla. Tottuneesti suunnistan kaura/soijakermahyllylle, muistan ulkoa, mitkä tuotteet vaativat kylmäsäilytyksen ja mitkä ei. Mitä kasvis"juustoketta" ei kannata toista kertaa ostaa ja minkä takia kannattaa käydä erikseen sitä myyvässä liikkeessä. Mitkä soijanakit ovat kelvollisia syötäväksi ja mitä kaikkea leivän päälle voikaan keksiä. Olen kuin lapsi tutkimusmatkalla. Innoissaan, uusia löytöjä tehden, aarteista nauttien.

Maistoin lomalla kerran Isämiehen grillaamaa kanaa. Siitä tuli päiväksi tukkoinen olo, ei kiitos. Toisen kerran maistoin jotakin raaka-erikoismakkaraa sentin pätkän. Ei, maistui jopa pahalle (!) suussa. Siitä tiesin (viimeistään), että valitsemani tie on minulle se oikea ja tältä tieltä on turha poiketa. Silloin tulee vain kroppaan turvotusta, pöhöttynyt olo moneksi päivää ja mikä ikävintä, vatsa sekaisin. Nyt menee jo maidottomuus, lihattomuus ja gluteenittomuus niin takaraivosta, että en enää oikein muista, millaista oli syödä lihaa, käyttää normaaleja maitotuotteita ja puputtaa normileipää. Ei kun muistan sittenkin. Jatkuvat vatsavaivat, hervoton pömppö ja pöhinä suolistossa, iltapäiväkoomat, vetämätön olotila 24/7, verensokerin ailahtelut ja hirveät herkkuhimot. Ovat kaikki poissa. Need to say more?