sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Hyvän olon viikonloppu

Vaikka blogini on viime aikoina ollut täynnä huonoa oloa ja siitä märisemistä, on viime päiviin onneksi mahtunut myös hyvää oloa, iloa ja nauttimista.

Eilen anoppini tuli Ainon seuraksi, kun me lähdimme Isämiehen kanssa nauttimaan ensin maku- ja sitten nauruhermojen kutkutuksesta. Ensin kävimme nautiskelemassa ravintola Weeruskan antimista. Suosittelen testaamaan! Ei valtavaa viiden tähden gurmeeta, mutta taatusti maittavaa ruokaa isolla annoskoolla kuorrutettuna. Murua rinnan alla oli hyvä kävellä muutama sata metriä Kulttuuritalolle nauttimaan illan sielunravinnosta. Isämies oli hommannut meille liput Sami Hedbergin keikalle. Tajusin juuri, että edellisen kerran, kun herran näimme, oli raskaana edellisen kerran. Eli oli aikakin uusia moinen nautinto. Sami ei pettänyt tälläkään kertaa. Uusia juttuja, taattua poskilihasten nytkähtelyä ja vatsanpohjaa kutittavaa naurua. Päällimmäiseksi illasta jäi hyvä ja iloinen mieli. Oli ihana tulla ajoissa kotiin ja kaivautua peiton alle nukkumaan. Arvostan todella sitä, että anoppi ja äitini tulevat enemmän kuin mieluusti hoitamaan Ainoa, että me pääsemme nauttimaan myös aika ajoin kahdenkeskisestä ajasta.

Sunnuntai valkeni harmaana. Puuskittainen, kova tuuli ei juuri inspiroinut, etenkään, kun pikkuinen nahkavekkari on riistänyt lämpimän peiton alta jo vähän jälkeen viiden. Sitten anopilta tuli kutsu avaamaan grillikautta. Suostuimme, joskin sillä ehdolla, että ruoka syödään terassin sijaan sisällä. Pääsipä tenava samalla testaamaan jalkapalloilijan taitojaan anopin ostamalla uudella pallolla. Vatsa täynnä herkullista, Isämiehen loihtimaa grilliruokaa, oli hyvä suunnata Vantaan Ikeaa ostoshelvettiä kohti. Kun näimme, kuinka valtaisa jono Ikean parkkipaikalle oli, päätimme yhteistuumin luistaa Ikea-kierroksen ja kävimme vain Kodin Ykkösessä. Eipä mukaan tarttunut mitään, mitä piti, mutta hällä väliä. Eipä tullut menetettyä hermoja ruuhkajonoissa eikä roposia lompakosta. Kotimatkalla kävimme nappaamassa anopin ja tyttösen kyytiin ja huristimme Haltialan tilalla ihastelemaan pieniä karitsoja. Aino oli eläimistä aivan tohkeissaan.

Takana on hyvän mielen ja olon viikonloppu. Tätä juuri tähän saumaan tarvitsinkin! Oma olo kun ei ole vieläkään paras mahdollinen ja aion keskustella asiasta vakavasti huomisella neuvolakäynnillä. Katsotaan, mihin johtopäätökseen terveydenhoitajan kanssa päädymme. Pitäkää peukkuja!

2 kommenttia:

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!