Ähinää ja puhinaa

Isämies palasi eilen takaisin työmaalle. Samalla huokaisten, että työ kustannuspaikalla on kyllä helpompaa kuin kotiaskareiden pyörittäminen. Minä turvaudun nyt arjessa tiukkaan aikatauluun (esikoisen kanssa) ja keväällä tekemääni viiden viikon kiertävään ruokalistaan.

Meillä tiukka aikataulu toimii, toisissa perheissä voidaan toimia joustavammin. Koko homma on helpompaa, kun tiukat kellonajat (joista joustetaan korkeintaan puoli tuntia suuntaansa), jolloin tehdään asioita. Tällöin asia helpottuu myös uhmailevalle esikoiselle.

Mitä esikoisen uhmaan tulee, se on heittänyt taas volttia pahempaan. Kyllähän minä sen osasin odottaakin, että kun Isämies palaa töihin ja olen kaksin käsin sidottu vauvaan, että esikoinen reagoi. Ensi kertaa meillä on nyt käytetty seinää piirustuspaperina. Siitäkin huolimatta, että koko olohuoneen pöytä on vuorattu paperilla, johon hän saisi vapaasti piirtää. Kirjoja on väritetty ja revitty. Syy, miksi meille ei vielä ainakaan kotiudu kirjaston kirjoja (vaikka olisi kiva välillä katsoa uusiakin opuksia esikoisen kanssa, joka tykkää hirmuisasti kirjojen lukemisesta).

Pojan kanssa menee pääosin hyvin. Hänellä on aika tarkka kolmen tunnin sykli. Eli joka kolmas tunti pitäisi saada kuiva vaippa ja masuun täytettä. Iloitsisin, jos edes öisin saisin nukkua putkeen kolme tuntia. Nyt, kun saldo jää syötön jälkeen vajaaseen kahteen tuntiin (jos sitäkään), aamuisin peilissä odottavat kalpeat kasvot ja kasvavat silmäpussit. Onneksi Isämies auttaa yösyötöissä. Aamuyöstä poika alkaa ähistä ja puhista ja parahdella. Niin paljon ja kovaa, ettei vanhempien makuuhuoneessa silloin nuku kukaan. Ilma vääntää mahassa. Poika paukuttelee ja tekee lopulta pari tuntia ähistyään kakan. Mutta juuri tuo aika, kello kahden ja viiden väli yöllä on tuskaisinta meille vanhemmille valvoa. Olemmekin ottaneet vuorot, Isämies valvoo joka toisen yön ja minä toisen. Disflatyliä olemme kokeilleet, mutta mielestämme se vain pahentaa vaivoja. Tuttia emme ole pojalla käyttäneet (suuresta imutarpeesta huolimatta), koska sekin vetää ilmaa masuun. Nyt en toivo muuta, kuin että yöt rauhoittuisivat.