Poitsu on alkanut hymyillä ja jutella oikein urakalla. Mietin jo, mahtaako hänestä tulla isosiskonsa kaltainen papupata, kun jatkuvasti hereilläollessa pitää seurustella. Hauskahan sitä on seurata, varsinkin, kun samalla väläytellään koko kasvot valaisevia hymyjä. Nuo hymyt ovat kyllä aivan mahtavia.
Eilen sattui hassu juttu. Poika nappasi kahvallisen tutin suustaan (vahingossa). Sitten naaman valaisi korvasta korvaan -hymy. Aivan kuin hän olisi nauranut: "HEI, tsekkaa mutsi, mitä mä osaan".
Täällä on sunnintain nimiäisvalmistelut kovassa vauhdissa. Tai no niin kovassa, kuin mitä nuhainen poika antaa ja oma kunto mahdollistaa. Käyn tänään lääkärissä, kun oma kunto menee vain (kaksi ja puoli viikkoa sairastettuani) pahemmaksi. Nenä vuotaa tapettiliisteriä ja keuhkot yrittävät tulla yskimisen mukana pihalle. Saapi nähdä, kotiudunko poskiontelo- ja/tai keuhkoputkentulehdusdiagnoosin kera. Ei kiva. Poika on edelleen nuhainen. Toivottavasti tauti ei olisi mennyt korviin. Täytyy seurata tilannetta.
Käytämme taas hyväksi Foodie.fm:n kotiinkuljetuspalvelua nimiäistarjoiluiden roudaamisessa. Ei tulisi mitään, että niitä pitäisi lähteä vaunuilla reppuselkäisenä hakemaan. Sen verran paljon on normiruokaostosten lisäksi ostettavaa. Kakku tilataan valmiina Kakkugalleriasta, kuten Ainon nimiäisiinkin. Leivon suolaiset itse ja äitini on ahkeroinut pikkuleivät sinisin koristein. Vielä kun saisi kämpän siivottua, siinä taitaa olla loppujen lopuksi eniten tekemistä, kun tätä neiti kaksiveen jäljiltä olevaa, ydinräjähdyksen jälkeistä tilaa katsoo. Erityisen mukavalta silti tuntuu, että sunnuntaina saa taas tavata rakkaita läheisiä ja sen jälkeen poikaa saa muidenkin kuullen kutsua hänen omalla nimellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!