Juhlitaan

Eilen juhlittiin perheen pienimpämme nimijuhlia. Täytyy sanoa, että yhdistelmä toipuva äiti, jolla on sekä keuhkoputken- että poskiontelontulehdus sekä juhlavalmistelut eivät ole paras mahdollinen. Mamma on edelleen melkoisen poikki viikonlopun valmisteluista ja juhlista, vaikka ihana leipoa pitkästä aikaa ja nähdä rakkaita ihmisiä.

Eilisestä jäi ihania muistoja. Paikalla olivat rakkaita, tärkeitä ihmisiä. Suureksi harmiksemme kahta perhettä jäätiin kemuista kaipaamaan, kun syksyn tautisaldo oli kaatanut porukkaa petiin. 

Tästä lähin poikaamme kutsutaan Oivaksi. Isämies keksi nimen jo raskausaikana. Kriteereinä oli, että nimi sopii Ainon kanssa yhteen ja samoin erikoisen sukunimemme kanssa. Minulla kesti vähän aikaa sulatella nimeä. Tiesinhän, että se on myös polkupyörämerkki. Mutta mitä kauemmin nimeä makustelin, sitä varmemmaksi tulin siitä, että se on sopiva nimi pojallemme. Kun näimme poikamme vastasyntyneenä, nimen sopivuus vahvistui. Nyt tuntuu ihanalta, että häntä voi puhutella omalla nimellään kaikkien kuullen. Me kun halusimme pitää nimen salaisuutena nimiäisiin asti. Toinen nimi tulee molempien puolten isovanhemmilta. Saimme nimestä positiivisia kommentteja ja poika on kuulemma nimensä "näköinen".

Kummitodistuksiin raapustettiin seuraavaa:
Aapo ja Tiina ovat Oivan kummeina luvanneet
tukea hänen vanhempiaan
Oivan kasvattamisessa
ennakkoluulottomaksi, rohkeaksi, 
valoisaksi, vastuuntuntoiseksi, ystävälliseksi
ja lähimmäiset huomioon ottavaksi ihmiseksi.

Kummien tehtävänä on opettaa Oivalle,
miten ympäristö otetaan huomioon,
kertoa, miten ahven tarraa koukkuun,
opastaa häntä tietokoneen valinnassa
ja kertoa paljastuksia isojen poikien ajatusmaailmasta
sekä

olla Oivan tukena,
kun maailma tuntuu olevan häntä vastaan,
antaa hänelle aikaansa ja kuunnella häntä 
ja neuvoa – silloin, kun hän neuvoja kaipaa.

Toinen kummipariskunta sai samanmoisen todistuksen, mutta kakkoskappale menee heidän todistuksessaan seuraavasti:
Sinin ja Petrin tehtävänä on kertoa Oivalle, 
miten järjestetään parhaat kemut,
opastaa leikkimökin portaiden korjaamisessa,
neuvoa, miten kasvatetaan naapuruston komein porkkana ja
opastaa, mikä ero on suppilovahverolla ja tatilla.

Kun juhlat olivat iltapäivällä, halusin kahvipöytään pääasiassa makeita herkkuja. Suolaiseksi palaksi valitsimme savulohi/ kylmäsavupaistikierteet. Niitä olisi mennyt enemmänkin. Helppoa ja hyvää.

Äitini ahkeroi vaaleansinisellä kuorrutuksella olevat pikkuleivät sekä lusikkaleivät (joiden tekoon oma hermoni ei riitä).

Kakun tilasimme valmiina Kakkugalleriasta. Mustaherukka-tummasuklaakakku oli suussa sulavaa, kuten Kakkugallerian herkut aina. Itse väkersin puolukka-mascarponetortun. Löytyipä pöydästä vielä tuulihattujakin. 

Iso kiitos kaikille läsnäolijoille! Erityiskiitos kummeille, äidilleni ahkeroinnista sekä Annalle ihanista valokuvista!