Lastenklinikkakeikka jäi lopulta vuorokauden mittaiseksi. Vaikka kyseessä ei ollut flunssaa vakavampi sairaus, tuli sairaalassa vuodatettua ämpärillinen kyyneleitä. Sen verran kurjaa oli katsella sairasta pientä.
Poika sai osastolla nesteitä, kun ruoka ei oikein tuntunut maittavan. Onneksi olo alkoi pian kohentua ja pääsimme kotiutumaan jo eilen. Sen jälkeen pojan olo on onneksi jatkanut paranemistaan. Nyt pieni rakas alkaa jo olla oma ihana itsensä, mitä nyt vähän nenä vielä rohisee. Kuumetta ei enää onneksi ole ja ruokakin maistuu entiseen tapaan.
Isämies onneksi hoiti viime yön syötöt, itse kun olin nukahtaa pystyyn kahden vuorokauden putkeen valvomisen jälkeen. Oli mahtavaa painua kooman kaltaiseen uneen ja saada nukuttua univelkoja pois. Nyt pysyn taas tolpillani ja voin itse parannella omaa lenssuani. Kiitos Isämies!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!