Surua puserossa. Tai tarkemmin ottaen sen alla. Raskausaikana toivoin
Itku silmässä kirjoitan tätä. Lapsella on kaikki hyvin. Mutta minulla ei. Synnytys itsessään meni ihan ok (jos sitä istukkahässäkkää ei oteta huomioon) ja toipuminenkin on lähtenyt käyntiin. Poika voi hyvin ja kasvaa. MUTTA.
Ehkä suurin toiveeni, saada imettää, on valitettavasti jäämässä vain haaveeksi. Olen rampannut sairaalan imetyspolilla, pyytänyt ja saanut apuja imetysohjaajalta, neuvolan terveydenhoitajalta ja neuvolalääkäriltä. Olen tehnyt kaiken mahdollisen maidon nostamiseksi. KAIKEN. Mutta ei, maidon tuotanto vain hiipuu ja vastikkeen määrä kasvaa. Olen itkenyt asiaa niin paljon, etten tiedä, mistä näin paljon kyyneleitä edes riittää. Mutta en voi asialle mitään. Neuvolalääkärikin sanoi, että verenmenetys oli niin suurta, että hän ylipäätään ihmettelee, miten maitoa tulee edes vähäsen. Lääkäri sanoi, että urhoollisesti olen kuitenkin jaksanut taistella maidonnousun puolesta, mutta kroppa ei tällä hetkellä pysty parempaan. "Joskus kroppa pettää sinut silloin, kun vähiten sitä toivot. Olet silti paras mahdollinen äiti omalle lapsellesi, tuli ruoka rinnasta tai pullosta", lääkäri sanoi ja sai minut vastaanotollaankin itkemään.
Näillä on kuitenkin mentävä eteenpäin. Suren asiaa taatusti niin pitkään, kuin poika söisi pelkkää tissimaitoa tai näen jonkun imettämässä lastaan. Valtaisa kivi nousee kurkkuun jo pelkästä ajatuksesta. Voi kuinka toivoisinkaan saavani pojan rinnalleni!! Voin sanoa yrittäneeni asian eteen kaikkeni. Siispä osaimetän niin kauan kuin maitoa tulee edes vähäsen ja sen jälkeen poika saa ruokansa pullosta.
Hurjan rohkeaa, että tulit jakamaan ajatuksesi ja surusi. Vaikka onkin ihan totta, että olet kaikin puolin paras äiti pojallesi ja olet aivan varmasti tehnyt kaikkesi imetyksen onnistumiseksi, niin surullistahan se on, ettei saavuta niitä tavoitteita, joita on itselle asettanut. Lapsen kasvun ja terveyden kannalta tärkeintä on, että hän saa riittävästi ravintoa ja läheisyyttä, mutta synnytyksen jälkeisissä hormonihuuruissa imetyksen vaikeudet tuntuvat ylitsepääsemättömän suurilta pettymyksiltä. Itse muistan taistelleeni tuntikausia öisin lapsen imuotteen kanssa ja näin myöhemmin ihmettelen, että miten olenkin jaksanut nähdä niin suuren vaivan. Silloin se oli kuitenkin kaikista suurin ja tärkein asia ja epäonnistuminen olisi ollut varmasti suuri kolaus hataraan äidilliseen itsetuntoon.
VastaaPoistaPienikin maitomäärä ja se läheisyys ovat kuitenkin arvokkaita lahjoja, joita voit pojalle antaa ja ehkäpä ajallaan se suru ja perttymyskin helpottavat. Osanottoni suruusi.
ISO kiitos kauniista kommentistasi, Sini! Sait sanoillasi tipan linssiin, taas. <3 Imetyspettymys jo toistamiseen on iso pala nieltäväksi, mutta kuten sinäkin kirjoitit, suru ja pettymyskin helpottavat ajan kanssa.
PoistaVoi ei, onpa surullista kun olisit niin motivoitunut! Lääkäri on kyllä ihan oikeassa, koita päästää surusta, olet tehnyt kaiken voitavan. Ihana kaunis ajatus, että olisit niin halunnut imettää, kerro se pojalle vähän isompana. Tsemppiä! Kyllä rakkautesi välittyy pikkuisellesi imettämättäkin :)
VastaaPoistaKiitos ihana anonyymi tsemppaavasta kommentistasi! <3 Yritän pitää sanasi mielessäsi imetystä surressani.
PoistaMinulla on tammikuussa ollut samanlainen synnytys kokemus kuin sinulla.. Istukka kylläkin tuli, mutta ei todellakaan kokonaisena.. siinä samassa hulahti reilu 3l verta.. Suuta kuivasi ja ainut mitä muistan käytävän valot. ne vilisi silmissä kun minua vietiin ja kiireella..
VastaaPoistaMinulla ei maidon nousun kanssa sitten ollut mitään ongelmaa ja palauduin kaikesta alle viikossa!
Tsemppiä kuitenkin sinulle! Lapsi rakastaa sinua yhtälailla vaikka maito pullosta tuleekin. :)
Olen pahoillani puolestasi ja ymmärrän omalla tavallani tunteesi, koska jouduin luopumaan imettämisestä lyhyessä ajassa lääkekuurin takia. Mutta. Kun se imettäminen ei ole se, mikä tekee äidistä hyvän tai huonon. Koita kestää. Äitinä olemisessa kun on hirveän paljon muutakin kuin pelkät tissit - kuten varmaan tiedätkin.
VastaaPoistaKiitos mallamoija kannustavasta kommentistasi! Samalla tahdon kiittää mahtavasta blogistasi. Hirnun lähes jokaisen postauksen äärellä hervottomasti.
PoistaVoi, ymmärrän tunteesi niin täysin. jos kuitenkin vähänkin maitoa tulee ja on tullut, on sekin arvokasta. Parhaasi olet varmasti rankan synnytyksen ja kaiken sen aiheuttaman jälkeen tehnyt poikasi kannalta. Ja nyt tulee ehkä tosi turha vinkki jota olet kokeillut jne ja ei tää varmasti kaikilla toimikaan. Mutta mulla toimi ja siksi jaan sen (poikani synnytys v2010 oli myös tosi rankka ,päätyi loulta sektioon 26h synnytyksen jälkeen ja kaikkea tapahtui vielä jälkeenkin). Maidontuotannon lisääntyiseen auttoi selvästi mulla olut. Siis ei mikään kotikalja (tehos sekin vähän), vaan joko alkoholiton,paljon hiilihapoa sisältävä olut, tai ihan kolmosolut. Siis hu, en tietenkään" juonut ja imettänyt" vaan vaikka 1dl olutta parin vrk välein vaikutti merkittävästi maidontuloon. MuttA tieedän ja todellakin uskon että ei tämä varmasti ole yleisätevä ja kIkile tehoava neuvo.mull vaikutus vaan oli (ja on nyt kakkosenkin kanssa) niin siliinistävän merkittävä että koin että pakko jakaa jos vaikka vielä haluat kokeilla. Ja todellakin edelleen toivon että et loukkaannu tästä vinkistä jona on ihan yleistä tietoa ja varmaan jo testattu teilläkin. Nauti pikkumiehestä kaikin Iemauksin, olet pikkuisesi ansainnut ja hän rakastaa sinua jokatapauksessa. Olethan hänelle nyt se maailman tärkein. Olethan Äiti. Se on jotain suurta se:)
VastaaPoistaJahas, ja tällä puhelimella keskellä yötä kirjoittelu kostautuu hirveenä määränä kirjoitusvirheitä. Pahoittelut että painoin lähetä nappulaa ennnen kuin luin läpi. Pahimmat virheet on PAKKO korjata. Eli lopussa piti lukea "nauti pikkumiehestä täysin SIEMAUKSIN" ja oli niitä paljon muitakin mutta toi oli pohjanoteeraus enkä tiiä miten oon tollasen saanu näpyteltyä näillä pökkelösormilla. Mukavaa syksynjatkoa, oon lukenu blogiasi pitkään ja tykkään tosissaan. Ja ens kerralla kommentoin pirteenä ja kunnon näppiksellä varustetulla vempaimella;)
PoistaKiitos kaunis kommentistasi, anonyymi. Eikä haittaa nuo typot, niitä tulee itsellekin kännykällä kommentoidessa. :-)
Poista