Vaikka oli mahtavaa, että Isämies sai lomailla meidän kanssa ruhtinaalliset kaksi- ja puoli viikkoa, silti nautin arkeen palaamisesta. Isämieskin huokasi töihin palatessaan, että kiva päästä töihin vähän huilaamaan. Pariviikkoinen touhutaaperon viihdyttäminen kävi voimille. Lomaan mahtui uimahallikeikkaa, Snadistadi-testailua, luonnontieteellistä museota, kasapäin ulkoilua ja puistossa remuamista, kyläilyjä ja tottakai herkuttelua.
Ihme kyllä liki kolmen viikon herkutteluista ei kertynyt (muutenkin pullealle) uumalleni kuin kilo. Mutta nyt alkoi ryhtiliike. Lisää väriä lautaselle, annoskokoja pienemmäksi. Arkisin teen joka toinen päivä pitkän lenkin (6 - 10km) reippaasti vaunuillen. Tästä hyötyy (toivon mukaan) kaventuva uumani lisäksi pieni mies, joka saa edes yhden pidemmän unipätkän päivään, eikä ole iltasella niin kräntty yliväsymyksen vuoksi. Päivisin hän kun nukkuu kotosalla vain puolen tunnin pikatirsoja, kuten teki siskonsakin. Yöt onneksi sujuvat!
Joka toinen arkipäivä on vuorossa lihaskuntotreeni käsipainoilla ja liikkeen salliessa Oivaa painona käyttäen. Olen huomannut, miten paljon tuo päivittäinen liikunta lisää virtaa. Jaksaa ihan eri tavalla.
Arki tuo mukanaan myös muskarin, mammatapaamiset, sisarusuinnin ja perhekerhon. Niitä kaikkia odotan yhtä ilolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!