Nelikuinen

Oiva täyttää tänään neljä kuukautta. Mihin aika oikein katoaa? Pian tuo pieni mies jo konttaa, kävelee ja seuraavaksi aloittaa koulun.

Ei sentään. Mutta hurjalta tuntuu, että ensimmäinen kolmannes vauvavuodesta on nyt takana. Meillä on vasta ensi viikolla neuvolakäynnit. Pääsemme ramppaamaan (vain kolmen korttelin päässä olevassa) neuvolassa kahtena päivänä peräjälkeen, kun terveydenhoitaja- ja lääkäriaikaa ei järjestynyt samalle päivälle. Onneksi neuvola on kulman takana.

Millainen on nelikuinen Oiva?
Oivan tietää heränneen, kun jalat ovat taivasta kohti. Sitten alkaa pinniksestä kuulua ähinää. Kun pinniksen ylle kumartuu, vastassa on aina iloinen, suurisuinen hymy. Äitini kuvaa poikaa sanoin: "suu naurua täynnä". Hän onkin pääosin hyväntuulinen pieni mies. Tai no pieni ja pieni. Kokoa on päälle seitsemän kiloa ja pituus on lähempänä seitsemää- kuin kuuttakymmentä senttiä. Tarkat mitat selviävät ensi viikolla.

Oiva on mielestään jo niin iso mies, ettei hän viihdy makuuasennossa kuin nukkuessaan. Muutoin pitäisi välttämättä päästä istumaan, jossa hän istuu jo aika tukevasti (toki tuettuna).

Isosisko on Oivan idoli. Muutamaan otteeseen olemme saaneet nähdä sisarushauskaa. Jos Aino esim. heiluttaa helistintä tai syö iltapalaansa, Oiva saattaa hekotella yli vartinkin ääneen siskon touhuille. Tiedä sitten, mikä siskossa on niin hauskaa. Sydämen sulattavaa touhua kuitenkin. Oiva väläyttelee hymyään kaikille, jotka hänen kanssaan seurustelevat. Hän hymyilee kirjaimellisesti hiusrajaansa saakka, joka liikkuu joka kerta hymyn valaistessa kasvot. Poika taitaa muuten olla myös kutiavaa sorttia, kun tuota matalaa hekotusta saa kuulla myös pukemisen yhteydessä.

Ja seurustella pitää. Oiva on koko ajan äänessä. Välillä kiljutaan korviavihlovasti, useimmiten riittää höö, hyy, hää -äänteet. Hän osaa keskustella eli odottaa vuoroaan ja puhua palpattaa sitten, kun saa suuvuoron. Äänentaso kovenee, jos huomiota ei heti heru. Hän ei viihdy yksin ja alkaa itkeä, kun hänen luotaan poistuu esim. vessakäynnin ajaksi.

Poju viihtyy ihan ok lattialla, jos seurana on joku viihdyttämässä. Hän ei tosin viihdy selällään ollenkaan, vaan selälleen joutuessa pitää heti kääntyä mahalleen. On välillä vähän haastavaa vaihtaa vaippojakin, kun silloinkin pitäisi päästä kääntymään. Keittiössä oleva hoitotaso jouduttaneen pian purkamaan, kun ei Oivaa uskalla siihen hetkeksikään jättää valvomatta. Lelukaari viihdyttää sen pienen hetken, mitä selällään viihdytään. Parhaimmillaan Oiva kiskoo kahdesta kaaresta yhtä aikaa kuin treenatakseen rintalihaksiaan. Eteenpäin olisi kova hinku, mutta kahtakymmentä senttiä pidemmälle eivät vielä taidot riitä. Sekös harmittaa.

Kaikki päätyvät suuhun. Ykkönen on oma nyrkki, jonka hän tyrkkää aina tutin tilalle suuhun, jos vain mahdollista. Kaikki muukin menee suuhun ja kädet vispaavat mahdotonta vauhtia. Sormet, lelut, vanhempien sormet ovat kuolalla kuorrutetut ja ah, kun poika puree lujaa. Mietimme jo, että onko pienelle tulossa hampaita? Aino väänsi ensimmäisen purukalustonsa jäsenen vasta viikkoa ennen yksivuotispäivää. Kuten Isämies sanoi: "kahden viikon sisällä näemme, onko kuolan ja puremisen syy puhjennut ikenen läpi vai ei".

Oiva on jo päässyt maistamaan soseita. Äidillä on sosetehdas pyörinyt ja pakkasesta löytyy bataattia, porkkanaa, maissia, omenaa, kalkkunaa ja possua. Nyt on maisteltu maissi ja bataatti. Ei oikein uppoa, mutta eipä soseilla mikään kiire olekaan.

Meillä tapahtui nukkumisjärjestelyissä muutos. Oiva nukkuu nykyisin pinniksessä olohuoneessa, me vanhemmat makuuhuoneessa ja Aino omassaan. Tämä siksi, että aamuöisin Oiva ähisee niin paljon, ettemme saa nukuttua. Nyt kaikki nukkuvat hyvin. Oiva herää kerran yössä syömään. Hän menee nukkumaan seitsemän ja kahdeksan välillä illalla ja herää kuuden-seitsemän välissä aamulla.