Etukäteen pyydän jo anteeksi, jos aiheutan jollekin korvamadon.
Tässä biisissä on vain niiiin hyvät sanat. Sopivat tähän tilanteeseen. Jukka Pojan / Raappanan rennon letkeä, aurinkoinen musiikki on oivallista piristystä tällaiseen loppusyksyn päivään.
Olen erityisen kiitollinen tyttösemme hyvistä unista. Eka vuosi meni pitkälti puolen tunnin päiväunilla. Niitä nukuttiinkin pitkään kolmet. Sitten määrä väheni kahteen, mutta pituus pysyi aina maksimissaan kolmessa vartissa per unikerta. Nyt, kun tyttönen on jättänyt päiväunensa yhteen kertaan, on unet pidentyneet reilusta tunnista kahteen. Amen, vihdoin! Lienee tyttö tullut geeneissä vanhempiinsa, tässäkin asiassa. Me molemmat olemme lapsina olleet näitä pikaunisia. Minulle ovat aivan utopiaa muut taaperot, jotka vetelevät monituntisia päiväunia.
Yöunet sen sijaan ovat sujuneet jo pidemmän aikaa. Vähän ennen seitsemää taaperomme pistelee suuhunsa (omalla lusikalla) ison puuroannoksen. Sitten iltalaulu, yövaippa ja yöpuku päälle, iltamaito ja nukkumaan. Tyttö jää hyvillä mielin omaan sänkyynsä, höpöttelee unileluilleen hetken ja nukahtaa sitten. Tavallisesti yön aikana ei tarvitse käydä tyttären huoneessa kertaakaan. Toisinaan tarvitsee, yölliset kauhukohtaukset kun ovat rantautuneet meidänkin huusholliin. Mutta olen todella kiitollinen noista koko yön unis. Vielä kun taapero nukkuisi kuuteen, eikä heräisi lauantaiseen tapaan puoli viideltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!