Suukkoja suukkoja

Miehen palattua kotiin, on suukkoja jaeltu tavanomaistakin enemmän. Eilen tyttösemme aiheutti meille vanhemmille naurunpyskähdyksen. Aino istui isämiehen käsivarrella. Menin halaamaan molempia ja isä moiskautti minulle suukon. Sen jälkeen taapero on vähän väliä ollut huulet törröllään "mulle kans" ilme kasvoillaan. Ja jos ei ala suukkoa kuulua, alkaa korviähivelevä kirkuminen. Aivan mainio tapaus tuo lapsonen!

On äärimmäisen kiehtovaa seurata, millä vauhdilla taaperomme oppii uutta. Lähes päivittäin sanavarastoon ilmestyy uusia sanoja ja ymmärrys kasvaa valonnopeudella, ja uusia juttuja pitää päästä kokeilemaan heti, eikä vasta huomenna. Hienomotoriikka kehittyy valtaisaa tahtia ja näkee lapsesta, että hän on itsekin innoissaan uusista taidoistaan. Oman lapsen kasvua on ihana seurata!