Kun lukee NaamaKirjan päivityksiä, alkaa hengästyttää. Joku aloitti uuden projektin (jo olemassa olevan kahden lisäksi), toinen sai lopputyöstään huippuarvosanat, kolmas tekee (vaatimattomasti) kolmea työtä, neljäs suursiivosi kotinsa ja laittoi ylimääräiset tavaransa myyntiin.
Vautsi, mitä aikaansaavuutta! Syksy on yleensä minullekin tehokasta aikaa. Tuntuu, että kun ilmat viilenevät, saan sen kutosvaihteen silmään. Tänä syksynä on toisin. Kiitos osittain kroppaani vaivaavan taudin, mutta myös perhe-elämän ja työn yhdistämisen. Tuntuu, että millekään ylimääräiselle ei ole aikaa. Viikot vain vilistävät ohi. Työpäivien jälkeen pyöritetään ruuanlaitto-siivous-pyykkäys-rumbaa ja samalla yritän viettää jälkikasvun ja Isämiehen kanssa laadukasta perhe-elämää. En silti valita. Nautin rutiineista ja arjen pyörimisestä. Joskus tulee vain sellainen olo, että olisi kiva ehtiä enemmän.
Naamakirjaan varmaan päivitetään ne saavutukset aika herkästi :) Kyllähän ihmisellä on usein tarve korostaa sitä omaa aikaansaannostaan sosiaalisessa mediassa. Meillä kaikilla on omat aikaansaamattomat kautemme. Ja kyllä siinä varmaan menee aikaa että omaksuu sen arkirutiinin, kyllä se siitä asettuu uomiinsa ja sitten taas ehtii enemmän :)
VastaaPoista