Vaalit

Aiempina vuosina minulle on ollut selvää jo hyvissä ajoin ennen vaalipäivää, ketä äänestän. Minulla on tapana käydä äänestämässä vasta virallisena vaalipäivänä, ja sen jälkeen pitää saada vaalipullaa. Kyllä, perinteitä pitää kunnioittaa.

Tänä vuonna ei ole yhtä selvää ehdokasta, jolle automaattisesti ääneni annan. Puolue on selvillä. Vaalikoneista ei tälläkään kertaa ole mitään apuja, jokainen ehdottaa ihan outoja puolueita ja kukin vaalikone vielä eri ehdokkaita, vaikka omasta mielestäni vastaan samalla tavalla kaikkiin kysymyksiin. Lisäksi olen ärsyyntynyt ihan älyttömiin vaalisloganeihin ja -lupauksiin.

Satuinpa toissa lauantaina jäämään suustani kiinni erään ehdokkaan kanssa. Hän ajoi tärkeitä asioita: lasten ja nuorten pahoinvointi on saatava enemmän framille, lapsille pitää saada riittävästi hoitopaikkoja läheltä kotia ja koulujen luokkakokoja ei saa entisestään kasvattaa. En voinut kuitenkaan olla kiinnittämättä huomiota ko. ehdokkaan napaan. Se kun oli aika lailla pullistunut. Ihmettelin omassa päässäni, miten kenties valituksi tullut, kohta kolmen lapsen äiti aikoo osallistua aktiivisesti kunnallispolitiikkaan? En uskaltanut sitä sentään ääneen sanoa.

Ehdokkaalleni olen laittanut seuraavia kriteereitä:
- puolue: vihreä
- ikä: jonkin verran elämää nähnyt, joko omanikäinen tai vähän vanhempi, ei mitään teiniä
- aiemmin halusin äänestää ehdottomasti naista, nyt voisin äänestää miestäkin, jos hän vaikuttaa paremmalta kuin joku naisehdokas
- toivoisin, että ehdokkaalla olisi perhe. Tällöin hän todennäköisesti ajaa meille tärkeitä asioita.

Erään ehdokkaan esittelyssä kolahti muutama seikka. Sama syntymävuosi kuin meikäläisellä: 1976. Nainen. Ja mitä sanotte tästä: "Luen sukupolveni pieniin ja suuriin avainkokemuksiin Mauno Koiviston presidenttikauden, peruskoulun, hammashuollon, Muppet Shown, grungen tulemisen, laman, Mac-jäätelön ja Tähtien sodan." Voin kompata noihin moneen. Ehdokkaani on vihdoin löytynyt, paria päivää ennen vaaleja!