Mietin juuri, miten voikin olla hankalaa, jos unohtaa kännykkänsä. Mistä tämä tuli mieleen? Sekä äitini että anoppini molemmat unohtivat erillisillä vierailuillaan kännykkänsä meille. Äidin kännykän palautus onnistui juoksemalla kadulle ja vimmatusti huitomalla sai vielä äidin auton pysähtymään. Anopin kännykkän palautus olikin sitten haastavampi projekti.
Aiemmin tapaamiset sovittiin jopa viikkoja aiemmin kirjeitse. Molemmat osapuolet olivat varmasti paikalla. Tänä päivänä kännykkä mahdollistaa kätevät oharit tai ainakin myöhästymisilmoitukset kahta minuuttia ennen tapaamista. Tämä ärsyttää tällaista täsmällisyyteen pyrkivää ihmistä. Ymmärrän kyllä, että lapsen kanssa yleensä asiat alkavat mennä pieleen siinä vaiheessa, kun ollaan lähdössä. Tulee kakka just ennen lähtöä, pitää syödä tai nukahdetaan väärään aikaan/ paikkaan. Mutta näihinkin voi varautua.
Mielestäni on toisen kunnioittamista olla tekemättä ohareita. Jos tietää, ettei pääse paikalle, on ihan sivistynyttä ilmoittaa vaikka päivää ennen, ettei sovikaan. Itse en ainakaan tästä vedä palkokasveja hengityselimiini. Sen sijaan, että puunaan itseni ja lapsen lähtövalmiiksi, katson liikennevälineet aikatauluista ja sitten napsahtaa viesti: "sorry, en pääsekään". Ihan kiva.
Jos myöhästyy, sekin on ihan fine, mutta senkin voi ilmoittaa hyvissä ajoin, että aikataulu venyy, eikä niin, että toinen joutuu sitten treffipaikassa odottelemaan puolisen tuntia tyhjän panttina, kun ei tiedä, milloin toinen mahdollisesti tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!