Pomoni kertoi toissapäivänä, että hänen 13-vuotiaansa oli kysynyt vaikeita kysymyksiä. Kysymykset "miksi aikuinen voi tehdä lapselle noin?" ovat todella vaikeita vastattaviksi. Kyseessä oli tämä Eerikan tapaus, josta olen yrittänyt itse pysytellä mahdollisimman kaukana, koska tiedossani olevat harvat faktat saavat minut pahoinvoimaan sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Olen varautunut siihen, että (vaikeita) kysymyksiä tulee. Lähtien siitä, miksi toinen kummisedistä istuu pyörätuolissa, miksi toisella mummilla on harmaat hiukset, miksi toiset ovat tyttöjä ja toiset poikia ja miten lapset saavat alkunsa. Näihin tuntuu vielä helpolta vastata jonkun noin kiperän kysymyksen edessä.
Miten selittää lapselle maailman pahuutta (hänen sitä kysyessään), kun hänet haluaisi siltä suojata mahdollisimman pitkään (ei tietenkään missään pumpulissa kasvattaen)? Miten puhua asioista siten, ettei niistä kasva pienessä, kasvavassa päässä suuria mörköjä, vaan rinnalla on aina turvallinen aikuine, jonka kanssa asiasta voi keskustella?
Sanos muuta. Olen itsekin miettinyt tätä joskus, kun tuntuu että tätä omaan perheeseen kohdistuvaa väkivaltaa on joka puolella. Kai ne sanat sitten löytyvät, nyt en tiedä miten selittäisin kun itsekään en ymmärrä (tosin ei kai sitä pahuutta voi koskaan ymmärtääkkään).
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, Ada. Eikä mielestäni tarvitsekaan ymmärtää. Onneksi on vielä aikaa, ennen kuin noita vaikeita vastauksia aletaan kaivata.
Poista