Olen sen sortin ihminen, että kun jostakin innostun, paneudun siihen kaikella tomeruudellani ja pontevuudellani (äh, ei ehkä kuvaavimmat adjektiivit, mutta ymmärtänette pointin). Etsin tietoa, googletan ja selvitän. Puntaroin ja ihmettelen.
Olen valtaisan iloinen ja onnellinen, että saan toimia kestovaippalainaamon pitäjänä ja kestovaippailun tukihenkilönä. Tunnustan, että olen vaipattanut omaa pilttiäni vasta vuoden verran, en tiedä kaikkea, olen vieläkin ihmeissäni joistakin merkeistä/ malleista/ kuoseista/ sisämateriaaleista. Mutta sepä tässä onkin parasta. Kaikkea ei tarvitsekaan tietää, kun lapsoset ovat niin eri mallisia, että se, joka toimii naapurin Miisalla täydellisesti, ei toimikaan meillä. Hakemalla löytää itselleen sopivat. Mutta kuinka nautinkaan siitä, että saan jakaa vuoden aikana kertynyttä kokemustani eteenpäin, ihmetellä vaippoja yhdessä toisten kestoilijoiden kanssa ja pohtia yhdessä ratkaisuvaihtoehtoja kestoilupulmiin. Kun tiedän, että eräästä kestovaipparyhmästä Naamakirjassa saan aina vastaukset mietityttäviin kysymyksiin kokeneemmilta.
Joka kauppareissulla huokaan, kuinka onnellinen olenkaan, ettei meidän tarvitse raahata viikon ruokaostosten lisäksi kertispakkausta mukaan kotiin. Kuinka normaalilta päivittäinen vaippapyykki tuntuu ja miten luonteva osa vaippojen huolto on iltapuuhiamme. Ja se haju. En voi sietää kertisten hajua. Kestot kun eivät haise, ei täysinä eikä pestyinä.
Olen erityisen ylpeä Isämiehestä, joka usein (oma-aloitteisesti) kysyy vaippoja lainaan hakevilta mammoilta "kai sinun miehesi on tässä (kestovaippatouhussa) mukana? Kun tämä on siitä kiva juttu, että tähän pääsevät osallistumaan molemmat."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!