Lastenpsykiatri ja perheterapeutti Janna Rantala sanoi taannoin, ettei alle kouluikäisellä tarvitsisi olla harrastuksia. Itse olen asiasta lähes samaa mieltä. Joka viikonpäivälle ei tarvitse olla järjestettyä ohjelmaa. Olen samaa mieltä Rantalan kanssa siitä, että jos lapsi on kotihoidossa, on hyvä, että hän pääsee leikkimään muiden lasten kanssa "harrastuksissa" ja siten kehittää sosiaalisia taitojaan. Jos taas lapsi on päivähoidossa, on hyvä, että perhe viettää kiireetöntä, yhteistä aikaa yhdessä kotonakin, eikä ole pää kolmantena jalkana joka ilta vilistämässä vauvatanssiin, värikylpyyn, uimaan, jumppaan, taidekerhoon, muskariin tai johonkin muuhun harrastukseen.
Viime kevään aikana meillä oli Ainolle tasan kaksi "harrastusta". Alkuviikosta kävimme muskarissa ja toisena iltana oli vauvauinti. Näillä aiomme jatkaa tämänkin vuoden.
Entinen pomoni tavatessamme oli "järkyttynyt", kun kuuli, etten viikottain vietä "OMAA aikaa" liikkuen. Jos voin valita, lähdenkö lenkkipolulle hikoilemaan, vai vietänkö töiden jälkeen aikaa pienen taaperoni ja Isämiehen kanssa, ei tarvitse edes kahta kertaa miettiä. Vaikka liikunnasta nautinkin ja kroppani näyttää siltä, ettei lisäliikunta/ pienempi ruokalautanen tekisi yhtään pahaa, silti arvostan perheen yhteistä ilta-aikaa niin kovin, etten käytä sitä oman kuntoni hoitamiseen (juuri nyt). Etenkin, kun minusta nyt tuntuu siltä, etten jää mistään paitsi. Nautin siitä, kun leikimme ja tohotamme kotona kolmisin. Vielä tulee aika, jolloin saamme olla houkuttelemassa vastahakoista (esi)teiniä viettämään joskus aikaa kotona ja/tai vanhempiensa kanssa.
Tulevaisuuden harrastuksia olemme toki miettineet. Joukkuelaji toki kehittää sosiaalisia taitoja, mutta se kaikki kilpailuhenkisyys neline harjoituksineen viikossa ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Pahimmillaan harrastus vie kaikki viikonloputkin. Sen sijaan liikunta esim. jumppakerhossa kuulostaa hyvältä. Meidän koko perhe nauttii vedestä elementtinä. Kun vajaan vartin päästä kotoa löytyy lähin uimahalli, uskon, että me olemme jatkossakin sen ahkeria käyttäjiä. Olen itse ollut partiossa pienenä. Alussa tärkeintä oli mukana oleva paras kaveri, mutta kasvaessani sain sieltä sellaisia elämyksiä, kokemuksia ja taitoja (sekä tervettä itsetunnon kasvua), joita väitän, etten olisi muualta saanut. Tällaisia harrastemietteitä meidän perheessä. Mitä teidät lapsenne harrastavat?
Olen kyllä täysin samaa mieltä. Meillä on tällä reilu puolitoistavuotiaalla kaksi "harrastusta", maanantaisin käymme perhekerhossa puolitoistatuntia ja perjantaisin on muskari puoli tuntia. Muuten käymme sitten puistossa muiden äitien/lapsien kanssa, vuoden vanhempaa serkkua näemme kerran viikossa tai harvemmin jos aikataulut ei natsaa ja muuten sitten isovanhempia ja muuta kavereita. Tykkään että jos esim. aamupäivä on ollut sellaista haipakkaa esim. perhekerhossa niin iltapäivällä olemme usein ihan kotosalla oman perheen kera ettei tule sitä äksöniä tuutin täydeltäi. Muutama kotipäivä viikossa pitää myös olla mielestäni. En itse jaksaisi edes viipottaa ympäri kyliä jatkuvalla syötöllä, eikä se mielestäni ole mikään lapsen etu. Haluan että hän oppii sen, että kotona voidaan viettää aikaa ihan vaan touhuamalla kotitöitä ja leikkimällä omia leluja, ja tietenkin sen, että koti on paras paikka.
VastaaPoistaKyllä tyttö mielestäni nämä muutamat harrastukset "tarvitsee" ja esim. perhekerhossa on kiva harjoitella sitä, että muiden lasten kansaa voi leikkiä, ilman että äiti seisoo vieressä. Näemme aika kivasti muita lapsia, ja toki välillä on sellaisia viikkoja että tuntuu että mennään koko ajan, ja välillä on hiljaisempaa. Kuhan siellä täällä rauhoitutaan ja ollaan vaan :)
Hyvän aiheen nostit esille! Joskus kyllä tuntuu että joitakin lapsia riepotellaan paikasta toiseen ihan jatkuvalla syötöllä, tosin tuntuu että joillakin äideillä/isillä on myös se oma tarve päästä pois kotoa "kun muuten seinät kaatuu päälle". Kukin tyylillään, ei siinä mitään, mutta on se ihan hyvä välillä vaan olla ja möllötellä pienen lapsen kanssa :)
Kiitos kommentistasi Ada. Komppaan sanojasi täysin!
PoistaMeillä on kerran viikossa muskari, 9 tunnin hoitopäivän päälle ei oikein muita harrastuksia enään oteta vaikka mieli tekisi. Oma harrastaminenkin kyllä aika nollassa nyt :(
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, Janica. Niin, omat harrastukset. Mitä ne ovat, jotain syötävääkö? ;-)
Poista