Joutsenmerkki masinoi torstaiksi 6.9. meikittömän päivän. Siihen osallistui Naamakirjan tapahtumasivun mukaan 25 000 naista. "Meikittömän päivän aikana pieni teko muuttuu Suomen erottuvimmaksi yhteiseksi ympäristöteoksi, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomio aidosti ympäristöystävälliseen kosmetiikkaan ja vaikuttaa sen määrän lisääntymiseen."
Mielestäni ekokosmetiikka ja ympäristöystävällinen kosmetiikka on hyvä juttu. Samoin se, jos naama olisi siinä kunnossa, että voisi kulkea ihmisten ilmoilla ilman meikkiä. Ihoni ei ollut edes teini-iässä siinä kunnossa, että olisin voinut kulkea täysin meikittä. Nyt, kun tähän ihoon lisätään vielä parikymmentä vuotta, jatkuva liian vähäinen nukkuminen, liian vähäinen ulkonaolo ja iän mukanaan tuomat muutokset (mm. rakas couperosani), niin jepjep. Jos en meikkaa, isoäitinikin kysyy, olenko VAKAVASTI sairas. Jos en meikkaa, olen tosi kalpea, ihoni laikukas ja kirjava. Aka haudasta noussut. Ilman meikkiä silmänikään eivät juurikaan näy melkein pullonpohjalasien takaa.
En silti vedä naamaani puolen sentin pakkelikerrosta. Kevyt ehostus on se meikäläisen juttu. Se vie parikymmentä minuuttia joka aamu ja suoraan sanottuna nousen mieluummin vartin aiemmin, että saan naamani laitettua työkuntoon kuin että lähtisin meikittä töihin. Minulle meikkaaminen on osa persoonallisuutta. Tuntuu, että olisin jollakin tapaa alasti, jos kuljen naturellina. (Kotipäivinä tai esim. mökillä en todellakaan vaivaudu laittamaan meikkiä, saati sitten pesutupaan tai roskalaatikolle mennessä.)
Ja että meikkaisin muita varten? Pah. Siihen olen turhan laiska. Meikkaan tasan itseäni varten. En vaivaudu miettimään, mitä joku naamavärkistäni, saati sen laittamisesta tykkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!