Ainon huone

Vihdoin tytön huone on valmis. Onhan hän nukkunut siellä jo kuukausitolkulla, mutta aina on jotakin pientä viilaamista ollut tehtävänä. Halusin, että koko huone on valmis, ennen kuin otan siitä kuvia ja laitan tänne julki.

Ensimmäisenä yleisnäkymä huoneeseen. Oikealla ensin toinen lapsosen leikkilaatikoista. Meillä on puolet leluista "piilossa", puolet käytössä. Kun lelulaatikoita aika ajoin vaihtaa, ei tule kyllästymistä. Sitten Ikean Stuva-kaappi Ainon vaatteille. Juuri sopivan kokoinen meidän tarpeisiin. Tuo rahi on taittopatja. Pinniksessä on edelleen reunapehmusteet, kun lapsonen on perinyt levottoman nukkumistyylinsä mammaltaan. Pehmusteidenkin kanssa pitää välillä olla avustamassa alaraajojen poistoa pinnojen välistä yöaikaan.

Verhot löysin jostakin nettiputiikista. Niissä on kiva lintu- ja lehtikuviointi. Ostin kaksi pakettia verhoja, kun ajattelin toisesta parista tehdä Ainolle päiväpeiton, jahka tämä siirtyy isojen lasten sänkyyn. Matto on Hobby Hallista. Ajattelin, että vaaleanbeige täyspuuvillainen matto on helppo pitää puhtaana ja pestä. Erityisesti ihastuin maton pitsireunukseen.

Huoneen vasemman puolen ovat valloittaneet perintöhuonekalut. Etualalla sata vuotta vanha lasten keinutuoli, joka tulee mieheni suvusta. Siinä riitti urakkaa, kun ensin poisti viisi kerrosta vanhaa maalia, hioi tuolin maalaussvalmiiksi, maalasi kolme kerrosta pohjamaalia ja sitten vielä kolme kerrosta sävytettyä maalia. Tämä "vanhan" sävyinen maali löytyi Tikkurilalta, joka on tehnyt Vanhan ajan värit -värikartan, joka on täynnä ihanan nostalgisia sävyjä. (Ensin aioin maalata tuolin paloautonpunaiseksi, mutta nähtyäni nämä vanhat sävyt, ei asiaa tarvinnut kahta kertaa miettiä.) Nyt, kun keinutuoli on ollut valmiina muutaman päivän, Ainon lempihupia on kiivetä keinutuoliin, keinua ja tulla alas. Uudestaan ylös, keinumaan ja alas. Uudestaan. Uudestaan. Loputtomiin.

Taaempana näkyy herttainen, pieni jakkara, jonka mieheni isä on aikoinaan tehnyt. Maalasin sen samalla sävyllä. 

 

Huoneen "epäsopivin" kaluste on isoisäni isän matka-arkku vuodelta 1852. Se on kuulemma reissannut Ameriikassa asti laivalla, jolloin hiiri oli pureksinut kuvassa näkyvän reiän päästäkseen käsiksi matkalaisen eväisiin. Kirjoitin epäsopivin, koska sävymaailmaltaan se ei sovi vaaleaan huoneeseen lainkaan. Mutta sille ei ole muutakaan paikkaa. Sisäänsä se kätkee todella suuren määrän kaikenlaista tavaraa. Ajatuksenani on viedä tuo tunnearvoltaan kallisarvoinen kaluste mökille (jonne se tyylinsä puolesta sopisi paremmin) ja ostaa tuonnempana tilalle pöytä ja tuolit.

P.S. Palaan huomenna töihin. Pitäkää peukkuja, tätä mammaa vähän jännittää.