Työpäivästä selvitty

Eka työpäivä oli eilen. Eka päivä sitten toukokuun 2011. Työkaverit "varoittelivat", että parin viikon päästä ei edes tunnu siltä, että olisin poissa ollutkaan. Kun laitoin sunnuntai-iltana Naamakirjaan, "Apua, huomenna töihin. Mitä siellä kuuluu tehdä?" Sain seuraavia vastauksia:

Juoda kahvia? (Mä en juo vieläkään kuin erittäin harvoin kahvia, kun se on pääosin pahaa:-)
Etsiä atk-tukihenkilö laittamaan uudet salasanat, kun vanhat ovat unohtuneet. Sit lopun päivää ihmettelet mitä muut ovat tehneet.
Vaihtaa kuulumisia työkavereiden kanssa, juoda kahvia ja kaivata lasta, lähinnä.

Eka päivä meni pitkälti maileja purkaessa (muistin jopa salasanani) ja uuteen puhelinhärveliin (Lumia800) tutustuessa ja totta, teemukin ääressä tovereiden kanssa turistessa. Tällaisen tekniikkafriikin on kiva saada uusi leikkikalu. :-) Kalenteri alkaa täyttyä ja arki arkaa rullata. Me likes.

Moni asia tuntuu olevan ennallaan. Ne rasittavimmat tyypit saavat edelleen ärsytyskynnyksen nousemaan, samojen haasteiden kanssa painitaan kuin ennenkin (mihikäs ne julkishallinnosta häviäisivätkään). Mahtavinta on nähdä ne kivat tyypit taas tauon jälkeen ja tehdä heidän kanssaan töitä.

Ainakin mitä tulevaan työlistaan on uskominen, hommaa tulee riittämään. Ja se on hyvä se. Inhoan olla töissä, jos ei ole järkevää tekemistä. Peukaloiden pyörittäjäksi minusta ei ole.

P.S. Ja olihan minulla Ainoa valtava ikävä pitkin päivää, mutta se tuntui lähinnä siltä, että odotin iltapäivää, että pääsin pienen murun luo kotiin. Viime viikolla erossa olo oli rankempaa, kun samalla jännitin, miten hoitoonlähtö sujuu. Nyt, kun tiedän, miten hyvin Aino viihtyy hoitopaikassaan, on töissäolokin helpompaa.