Tänään oli hoitopäivä kaksi. Hyvän, eilisen, ekan päivän jälkeen oli jo helpompaa viedä tyttö hoitoon. Kun sitten menin hakemaan tyttöä hoidosta, pienempi hoitotytöistä huusi minulle rappuun: "hei odota". Hän sitten kipitti peräämme, halasi Ainoa ja antoi suukon poskelle ja kuiskasi "huomenna nähdään" ja vilkutti. Liikuttavaa.
En malttanut olla tyttösen kanssa sisällä, vaan lähdimme lähipuistoon, joka olikin täynnä. Ei suinkaan hiekkalaatikkoikäisiä, vaan teinejä, jotka lähes poikkeuksetta valtaavat lähitienoon leikkipuistot ilta-aikaan. Ei siinä mitään, kunhan eivät sotke tai riko paikkoja. Tunsin itseni kovin vanhaksi noita teinejä katsellessani. Yksi erikoisuus, mikä pisti silmään, oli se, että sulassa sovussa olivat yläasteikäiset pikkusisarustensa kanssa samassa laumassa. Omasta lapsuudesta muistan, ettei meillä pikkutenavilla ollut mitään asiaa "isojen" joukkoon. "Ei me mitään räkänokkia huolita" kuului vastaukseksi, kun kysyi, pääsisikö seikkailuihin mukaan.
Olen iloinen, että teinit vielä tänäkin päivänä viettävät aikaa ulkona. Pelasivat palloa ja heittelivät frisbeetä. Sata kertaa parempaa kuin datailu kotona. Eniten kuitenkin hymyilytti se vastaihastunut nuoripari, jotka herkeämättä silittelivät toisiaan ja pussailivat muista välittämättä. Ah, teinirakkaus! :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!