Taannoin sain kutsun kylään erään mamman uuteen kotiin. Samalla, kun tyttöset leikkivät lattialla, keskustelumme rönsyili ruokailuista nukkumiseen, kahdenkeskisestä ajasta työelämään, pukeutumisesta meikkeihin. Kuinka hyvältä tuntuikaan jutella työelämään siirtymisestä vertaisen kanssa, joka samalla tavalla jännittää lapsensa hoitoon viemistä ja työelämän haasteita. Kun tuntuu, että suurin osa mammakavereista jää kotiin ainakin siksi, että tenava on kaksivuotias.
Mietimme tämän toisen äidin kanssa, miten näillä
Sain ihailla kaunista, avaraa ja valoisaa kotia kuin suoraan sisustuslehdestä. Yleensä minulla tulee tuollaisissa kodeissa ahdistus ja stressi, kun oma koti ei TODELLAKAAN näytä miltään sisustuslehdestä repäistyltä (osittain kiitos epäjärjestelmällisyyteni, osittain kiitos tavaroita kaikkialle levittävän vuosikkaan). Mutta ei tällä kertaa. Mietin, mikä oli toisin. Emännän luomassa rennossa tunnelmassa, aiheesta toiseen luontevasti soljuvassa keskustelussa vai siinä, että sielujen kohtaaminen ei katso ulkoisia puitteita? En tiedä, niin tai näin, sain nauttia erinomaisen herkullisesta lounaasta ja laadukkaasta parituntisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!