Elämän ihmettelyä nelihenkisenä perheenä.
perjantai 3. elokuuta 2012
Sydäntä särkee
Tänään aamupäivällä nautin työkaverini ja hänen ihanan koiransa mahtavasta seurasta. Olin kotimatkalla niin hyvällä tuulella, että teki mieli melkein ottaa juoksuaskeleita pelkästä ilosta.
Miten tunnetila pystyikin vaihtumaan niin aurinkoisesta ja iloisesta niin mustaksi ja kyyneleiden täyttämäksi. Miten vieraan ihmisen elämä voi koskettaa näin syvältä? Mahtavan bloggaajan, Prinsessa paskavarpaan poismeno liikutti minut kyyneliin. Miten odotettu ja toivottu raskaus päättyikin äidin menehtymiseen. Kannoin mielessäni poikalasta, joka jäi isänsä kanssa kaksin. En voi kuvitellakaan, miten sydäntä kouraisevalta mahtaa tuntua, kun puoliso siirtyy rajan taa ja jäät odotetun lapsen kanssa kaksin.
Tänään kuulin, että nyt tuo pieni poikalapsi on siirtynyt äitinsä luo. Ajatus tuntui liian pahalta käsittää. Ei, miksi?
En voi edes kuvitella, kuinka pahalta tuntuu menettää oma lapsensa. Ei ole sanoja. Suuret surut jättävät aukon sydämeen ja suuren määrän kysymyksiä, joihin ei löydy vastauksia ehkä ikinä. Kun aikaa kuluu, kivet saattavat muuttua helpommin kannettaviksi, vaikka eivät ikinä häviäkään pois. Sytytän tänä iltana kynttilän prinsessa Paskavarpaan ja tämän pojan muistoksi. Samalla muistan, kuinka kiitollinen minun pitää olla siitä kaikesta hyvästä, jolla minun elämääni on siunattu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Itse en seurannut Prinsessa Paskavarpaan blogia mutta muistan kun jonkun blogista luin hänen poismenostaanja kuinka syvältä rinnasta otti. Tälläisten asioiden rinnalla sitä tuntee itsensä kovinkin pieneksi ja saa todellakin olla kovin kiitollinen kaikesta mitä on saanut
VastaaPoistaVoi ei! Luin aina silloin tällöin Prinsessa Paskavarpaan blogia ja kun luin hänen poismenostaan niin kyllä maailma tuntui epäreilulta. Nyt kun luen että prinsessan pieni poika on siirtynyt ajasta ikuisuuteen niin tuntuu vielä pahemmalta. Emme tiedä syytä mutta kuitenkin tuntuu pahalta. Sydän itkee omaisten puolesta. He menettivät rakkaan ihmisen ja nyt menettävät vielä toisen rakkaan. Elämä on julmaa. Miksi? Heillä oli vaan enää pieni poika, miksi hänetkin piti ottaa pois? Osanottoni Prinsessa Paskavarpaan omaisille ja paljon voimia heille suruun.
VastaaPoistaLöysin kyseisen blogin hetkeä ennen sitä kamalaa tapahtumaa. Kävin lukemassa blogin vanhoja juttuja niin kauan, kun se näkyi julkisesti ja harmittelin, kun en ollut sitä aiemmin löytänyt. Tuntui aivan mahdottoman kamalalta, kun mietin, mitä hänen mies käy läpi. Mutta tämän jälkeen olen aivan järkyttynyt!! Paljon voimia ja ajatuksia Prinsessan omaisille.
VastaaPoistaVoi kauhistus! Mitä pienelle tapahtui? Prinsessan perheeltä ja läheisiltä kysytään paljon jaksamista, voimia heille! Tällaiset jutut pysäyttää aina, vaikkei henkilökohtaisesti tunnekaan.
VastaaPoistaLöysinkin tähän jo vastausta prinsessan äidin blogista. Niin surullista, niin surullista. Ei voi ymmärtää.
Poista