perjantai 17. elokuuta 2012

Syksy on ovella

Lempivuodenaikani syksy on aivan oven takana. Tuumasinkin tänään Isämiehelle ulkona ollessamme, että sää tuntuu kuin mittarissa olisi kolmekymmentä päivää enemmän kuin onkaan. Vuoden yhdeksäs kuukausi on muuten lempikuukauteni vuodesta. Ah, miten odotankaan että olohuoneemme ikkunan takana oleva lempeä koivujättiläinen värjäytyy taas keltaiseksi. Rakastan syyskuun lempeitä, pimeneviä iltoja, jolloin saan taas kliseisesti kaivaa kynttilät esille ja käpertyä sohvan nurkkaan teemukin kanssa kuuntelemaan haikeita rakkauslauluja. Tuskin kukaan nauttii loppusyksyn rännästä, jatkuvasta pimeydestä ja kylmyydestä, mutta nuo ihanat alkusyksyn tunnelmat, niitä odotan jo. Ja se ajatus, että pääsen pian taas puolukka- ja suppilovahverometsään, saa sormeni kihelmöimään innosta.

Syksy tarkoittaa myös sitä, että lapsosellemme ei enää riitä hiekkalaatikolle pelkät farkut, vaan on oltava lämpimämpää ja myös vettäpitävää yllä. Tuttavaperheemme osti jälkikasvulleen yli kahdensadan euron haalarin. Olin oikeasti pyörtyä, kun kuulin haalarin hinnan. Minä en maksa ikinä mistään haalarista noin kovaa hintaa. Etenkään nyt, kun tyttösemme on ottanut jonkun kasvuspurtin. 10kk painokontrollineuvolassa toukokuussa terkka oli huolestunut tyttösemme kasvusta (me emme, koska takana oli juuri päättynyt 12 viikon sairasteluputki. Kenelle muka ruoka maittaa sairaana?). No, nyt yksiveeneuvolaan mennessä pituutta oli venähtänyt viisi senttiä ja painoa tullut reilu kilo lisää. Mietin, minkä kokoisia vaatteita tuolle pirpanalle pitää ylipäätään jatkossa ostaa? Jatkuuko kasvuspurtti vai kuten todennäköistä, kasvutahti alkaa hidastua.

Tämän ongelman eteen tulimme perjantaina, kun kävimme ostamassa lapsellemme välikausihaalarin. Ensin olin kurkkinut Naamakirjan vaatekirppisten valikoiman ja todennut, juu, ei ole mun paikka. Saati sitten Huuto.net. Molemmissa äidit kilpaa huutelevat kolminumeroisia summia jostakin merkki-ihQukuosihaalarista. Käytettynä? Kuulemma jotkut ovat ottaneet tämän haalari/vaatehamstrauksen ihan harrastuksekseen. Eli ostavat jostakin kausiloppuunmyynnistä viimeiset tietynkuosiset vaatteet/haalarit hyvällä alella ja myyvät ne sitten hinkuville mammoille ylihintaan. Ja nettoavat kuulemma tästä ihan hyvät rahatkin. Minulle hypetetyt kuosit eivät aiheuta rytmihäiriöitä tai riemunkiljahduksia. Mitä sillä kuosilla on väliä, kunhan vaate toimiva tarkoituksessaan, oli sitten kyse bodysta tai ulkovaatteista?

Kukin käyttäköön varansa miten haluaa, mutta meidän perhe yrittää ostaa laatua järkevällä hinnalla. Tärkeintä on mielestäni se, että puku istuu ja oikeasti vedenpitävä. Olen kuullut niin paljon hyvää Kappahlin välikausihaalarista, että sellainen meille sitten kotiutui.
Kuva: Kappahl.fi verkkokauppa

Tyttö on nyt kokoa 74. Ostimme haalarin koossa 80 hyväksyen sen tosiasian, että se on keväällä auttamatta liian pieni. Mutta pitäähän puvun olla sopiva. Koko 86 näytti valtaisalta säkiltä tyttösemme päällä. Onneksi tuohon hintaan toisen puvun osto ei kirpaise niin paljoa. Nyt jo mietityttää, miten käy viime keväänä alesta ostamamme koon 80 toppahaalarin?

Millä perusteilla te lukijat ostatte lapsillenne ulkovaatetta?

6 kommenttia:

  1. Olen itsekkin aika järkyttyneenä seurannut sitä, kuinka paljon ihmiset ovat valmiita maksamaan puvusta, mikä mahtuu lapselle vain muutaman kuukauden. Ovathan ne ihan kivoja ja ihanan värikkäitä ja varmasti laadukkaita, mutta itse en voisi kuvitella maksavani puvusta satoja euroja! Siispä marssin viikko sitten itsekkin Kappahliin, josta meille kotiutui pojalle (1v) juurikin samanlainen ja kokoinen välipuku kuin teille ja lisäksi päätimme talvea varten ostaa saman sarjan toppahaalarin mustan värisenä. Tuon toppiksen ostoakin mietin kauan hinnan vuoksi, mutta uskon sen olevan hintansa veroinen! :)

    ps. blogisi on tosi kiva! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Plipp! Me jätettiin vielä toppahaalari kauppaan (vaikka sitä kyllä katselimmekin). Toivomme, että viime kevään alesta hankittu toppis menisi edes alkutalvesta.

      Ja kiitos kehuista! *punastuu*

      Poista
  2. Olen kyllä myös kuullut ja nähnyt niin päättömiä juttuja näiden vaattteiden hankinnan osalta, että oksat pois. On viittä eri Moloa, Tickettiä, Poppia ja mitä niitä lie onkaan. Tulee sellainen filis että missä äärimmäisissä olosuhteissa me oikein asutaan, kun syksyyn pitää varustautua tällaisella vaatearsenaalilla. Ajatuskin niistä hintalapuista ja mitä ne tulevat maksamaan, saa voimaan pahoin.. Kyllä minä lastenvaatteista tykkään ja on jopa ne suosikkikuosit, mutta kyllä se järki näissä asioissa sanelee.

    Me ostettiin tuo KappAhlin toppapuku punaisena. Vaikuttaa todella kivalta, toki testaus sitten myöhemmin. Oli se klubitarjouskin eli 25prosenttia pois niin eihän mokomalle jäänyt hintaa kuin kuutisenkymppiä :) Ei tuolla hinnalla haittaa vaikka menisikin vain yhdellä lapsella, vaikka toki toivon että kestäisi kierrätyksen.

    Syyskuun fani täälläkin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, Ada, että on muitakin järjellä vaatehankintoja ajattelevia kuin vain meidän perhe :-)

      Poista
  3. Ihan samaa mieltä. En voisi mitenkään ajatella ostavani satojen eurojen haalaria muutaman kuukauden vuoksi, kun suoraan sanoen mietin tuon hintaisia hankintoja itsellekin vaikka tiedän niiden olevan monivuotisia. Kevään ja syksyn välikausihaalarit löysin kirppikseltä, ovat merkkiä Reimatec, eivät ehkä muodikkaan väriset mutta tytölle sopivat kahdeksi kaudeksi ja ennen kaikkea ehjät ja siistit ja vedenpitävät. Maksoivat 30€ ja 17€. Eipä harmita rymytä hiekkalaatikoita ja ojanpohjia.

    Talveksi olen hankkinut minäkin Kappahlin mustan haalarin, varautuen samalla siihen että monta kertaa talven mittaan korjaan lapseni olevan tyttö eikä poika...Viime talven alen lopuista ostin myös Reiman haalarin, ei ole Tec mutta olettaisin että tälläkin pärjätään aika pitkälle tai pidetään sitten vähän siistimpänä kaupunkihaalarina. Hintaa oli n. 30€, myös Kappahlissa menossa tuo ale-kampanja joten haalariostos oli varsin edullinen. Tän talven aion kokeilla näitä ja jos osittautuvat ihan huonoiksi ostoksiksi niin ensi vuonna sitten jotain muuta. Olin kyllä pyllylleni pudota muutenkin kun jo heinäkuun puolella Stockan myyjä sanoi myyneensä jotkut Benettonin untuvatakit melkein loppuun.

    Mutta kun lapsi on tyttö niin tietysti tekisi mieli ostaa vielä se joku ihana toppatakki ja saappaat ym. kivaa hienosteluun...näitä koluan ehkä kirppikseltä ja jos löydän niin ostan. Pärjännemme hyvin ilmankin. Nyt lähden kuitenkin nauttimaan ihanasta auringosta ajatus kaukana talvipakkasista! terkuin Hanna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletpa Hanna tehnyt hyviä löytöjä kirppikseltä! Mä olen tehnyt muutamia oivia ostoksia Facebookin lastenvaatekirppiksiltä, mutta löydöt rajoittuvat vain muutamaan.

      Poista

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!