Ei pysty, ei kykene

Juuri, kun edellinen tauti loppui (2. antibioottikuurin päättymisestä on viikko aikaa), niin tänä aamuna heräsin tukossa olevaan nenään. Päivän aikana join töissä neljä isoa kupillista vihreää teetä, illalla olen tropannut kotona vitamiineja ja mustaherukkamehua. Ainon toinen silmätulehdus on paranemaan päin (poikaystävät ovat vaarallisia ;-), ja nyt vain pidän peukkuja, että itse välttyisin siltä.

Miksi aina silloin pitää sairastua, kun tiedossa on jotakin kivaa? Tällä viittaan viikonloppuna odottavaan tyttösen ensimmäiseen yökyläilyyn ja siihen, että me vanhemmat menemme juhlistamaan sekä neljävuotista aviotaivalta että isänpäivää Haikon kylpylään. Hemmottelu tekeekin meille ihan hyvää kaiken arkisen keskelle.

Aivot ovat jossakin syväliisterissä, väsymyksen määrä on järjetön kohtuullisen hyvistä yöunista huolimatta ja kroppa tuntuu isokokoisen tankkiauton yliajamalta. Pahoittelut. Palaan kuitenkin toivottavasti paremmissa sielun ja ruumiin voimissa lähipäivinä. Paljon minulla olisi postausideoita ja ajattelin tehdä blogilleni alasivunkin "kestovaippailun a-b-c". Mutta juuri nyt ei pysty, ei kykene.