perjantai 16. marraskuuta 2012

Puhekone kasvaa

Ettei bloggaaminen menisi pelkäksi sairaskertomukseksi, on taas ihmeteltävä tuota pientä, isoa taaperoamme. Se, millä vauhdilla hän oppii uusia asioita, on mykistyttävää. Vastahan tuo alkoi kävellä, nyt jo melkein juostaan.

Koko ajan tulee tulvimalla uusia taitoja ja kaikkea vanhempien sanomaa tai tekemää pitää yrittää matkia. Olin yksi päivä pudota sohvalta ja ensin luulin kuulleeni väärin, kun tytön suusta kuului ensi "i-aa-aa, i-aa-aa" ja myöhemmin "tookkuen". Aino laulaa! Samalla hämmentävää, mutta ihastuttavaa ja hämmästyttävää. Ja se, miten tuon ikäinen lapsi osaa yhdistää asioita ja muistaa. Luulin, että tietyt jutut olisivat ajankohtaisia sitten, kun ikää on mittarissa enemmän. Kuten se, että jos Aino saa kännykän käteensä, laittaa hän se oikeaoppisesti korvalle ja aloittaa höpöttämisen. Lopuksi hän vilkuttaa ja sanoo heihei. Ja puhe muutenkin. Tuo lapsonen ei ole hetkeäkään hiljaa, vaan koko ajan saamme kuunnella hänen ihastuttavaa siansaksaansa, jossa on joukossa tunnistettaviakin sanoja. Ja niiden määrä kasvaa koko ajan huimaavaa tahtia.

Ja millä tahdilla lapsi kasvaa myös fyysisesti: vaatekoossa mennään 86:ssa. Jotkut isot kasikymppiset mahtuvat vielä päälle, suurin osa on aikapäivää sitten jäänyt pieneksi. Nyt vain pitäisi alkaa hommata isompia vaatekokoja kaappiin, mutta kun minä v-i-h-a-a-n vaateostoksia... Aino on nyt ollut hoidossa kolme kuukautta ja sinä aikana neidin paino on noussut kahdella kilolla? Miten niin maistuu ruoka hyvin? :-D Usein käykin niin, että tyttönen syö hoidossa niin isoja annoksia, että päivällinen kotona jää kokonaan väliin ja vasta iltapuurolla saamme pöytäseuraa. Mutta kiva huomata, että pienikokoisena ja keskosena syntynyt on nyt kirinyt koossa ikätoverinsa kiinni.

P.S. Ja ettei listalta ihan kokonaan sairausosio jäisi päivittämättä: kolmen keuhkoputkentulehduksen ja antibioottikuurin jälkeen keuhkoni ovat siinä tilassa, että niiden avuksi tarvitaan kahta eri astmalääkettä. Se, jäävätkö nämä ilokseni pidemmäksikin aikaa, jää nähtäväksi. Todennäköisesti käytän niitä vain kuukauden - kaksi ja jatkan sitten ilman. Toivoa sopii.

2 kommenttia:

  1. On se niin ihmeellistä, kuinka nuo lapset kasvavat. Voi että! Se on aika ihanan kuulosta se pienen taaperon höpinä. <3

    VastaaPoista

Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!