Olen tainnut muutaman kerran aiemminkin mainita, että olen tosi kärsimätön tyyppi. Aino on vienyt ykkössijan minulta, mutta en tule yhtään huonona kakkosena perässä. Varsinkin, kun jostakin innostun, sitä pitäisi päästä heti tekemään. Jo abikalenterissa luki: "E:lle on aivan turha sanoa: tämän voi tehdä huomenna, kun E tekee sen joka tapauksessa jo tänään." Pitää edelleen paikkaansa :-D
Nyt en malttaisi odottaa kahta asiaa. Huomista mökille lähtöä tai Ainon dieetin päättymistä. Dieetti on alkanut hyvin. Ilmavaivoja on selvästi vähemmän, kiinteät tuotoksetkin ovat kiinteytyneet, eivätkä ole enää niin limaisia. Toivottavasti tällä kokeilulla saadaan metsästettyä se ainesosa, joka on oireet aiheuttanut. Itse epäilen vahvasti vehnää, joka on kuulemma viljoista pahin. Mutta aika näyttää.
Huomista mökillelähtöä odotan kovin. Emme ole päässeet mökille sitten... elokuun. Meidän piti mennä sinne jo syyskuussa laittamaan mökkiä talviteloille, mutta sairastumisten vuoksi reissu jäi silloin välistä. Nyt mukaan lähtevät molemmat isoäidit. Se tarkoittaa Isämiehelle ja minulle vähän kahdenkeskistä aikaa. Odotan innolla, että pääsen miehen kanssa kaksin saunaan, ja sitä, että on joku muukin viihdyttämässä taaperoa mökkimatkan ajan sekä perillä. Mökki on ollut minulle aina tärkeä paikka, jo lapsesta saakka. Vaikka nykymökkimme ei ihan tilaratkaisuiltaan vastaa enää kolmen sukupolven vapaa-ajanviettopaikkaa, silti nautin siellä olosta ja elosta. Pääsen ihan eri tavalla irti arjesta ja työkuvioista mökillä kuin kotiviikonloppuina. Saa tehdä fyysisiä hommia konttorissa istumisen vastapainoksi, rymytä metsässä ja kantaa metsän saalista ämpäreittäin kuistin portailla siivottavaksi. Tuntuu, kuin noista mökkiviikolopuista saisi energiaa eri tavalla jaksaa joskus haastavaakin arkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!