Neljä vuotta sitten oli jännittävä päivä. Meidät vihittiin Isämiehen kanssa kauniissa, tunnelmallisessa, pienessä tilaisuudessa, jossa olivat vain lähimmät perheenjäsenet ja ystävät läsnä. Häät pistettiin pystyyn pikavauhtia, vai mitä sanotte kuuden viikon järjestelyajasta keskellä buukatuinta pikkujouluaikaa? Häistä tuli meidän näköiset, näin sanoivat vieraatkin. Vieläkin vedet nousevat silmiin, kun muistelen tuota ihanaa iltaa ja kaikkia ympärilläni olevia rakkaita.
Neljä vuotta on mennyt todella nopeasti. En vaihtaisi päivääkään pois, vaikka välillä on ollut hyvinkin kivikkoisia jaksoja. Jos minun olisi pakko valita uudestaan, olisi helppoa sanoa uudestaan Tahdon jatkaa matkaani juuri tämän ihmisen kanssa. Aiempi avioliittoni kun oli täysi katastofi, ja olen elävä esimerkki siitä, että joskus vaihtaminen kannattaa. Mutta nyt voin sanoa: mitä sitä parasta huonompaan vaihtamaan.
Sain taas ihanan lahjan Isämieheltä. Hän osaa kyllä lahjojen ostamisen taidon. Hänen ostamansa korun kuvaus kuvaa aika hyvin myös minua persoonana:
"Ainoa on persoonallisen, määrätietoisen ja modernin naisen koru. Hopeaan istutetut kirkkaat vuorikiteet tuovat vahvaan, rohkeaan koruun ripauksen herkkyyttä ja haurautta."
Siippani kestää oikutteluni, lyhytpinnaisuuteni ja rumat sanani silloin, kun olen pahalla päällä. Hän joutuu välillä aika koville, mutta onneksi sana Anteeksi ei ole minulle vieras. Se ei toki oikeuta edellämainittuihin asioihin, että voisin kaiken kuitata yhdellä sanalla. Mutta kun tiedän käyttäytyneeni huonosti, osaan myös pyytää anteeksi.
En olisi voinut hienompaa miestä rinnalleni saada. Nyt kohta puolentoista vuoden aikana hänestä on kuoriutunut myös mitä mahtavin isä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!