- Shampanja. Aina huono viinapääni on muuttunut olemattomaksi. Kahden lasin jälkeen alan joko sammaltaa tai leukaperäni alkavat uhkaavan toistuvasti vetäytyä kohti lattialistoja.
- Brunssi. Oi, kuinka ihanaa olisikaan mennä brunssille pitkästä aikaa. En kuitenkaan jaksa käydä kaikkia stadin brunssipaikkoja läpi vain löytääkseni sen, jossa on leikkinurkkaus.
- Itseni hoito. Vitsailin tänä aamuna sekä Ainolle että isämiehelle, että kyllä minullekin kelpaisi, että joku meikkaisi naamani aamulla työkuntoon, kampaisi tukan, pesisi hampaat ja vielä kantaisi minut perille asti töihin. Kyllähän minä yritän muistaa tehdä jonkun naamion kasvoilleni joka viikonloppu, mutta ah, hieronta tekisi terää. En vain saa aikaiseksi varata sellaista, kosmetologista nyt puhumattakaan.
- Aikuinen seura vapaa-ajalla. Joskus olisi ihana vain istua alas aikuisten kesken, lätistä muutakin kuin perheeseen ja lapseen liittyvää ja vain nauttia siitä, että sinua ei tarvita juuri hetkeen mihinkään muuhun.
- Yksinolo. Olen aina viettänyt aikaa paljon yksin, jo lapsuudesta lähtien. Minä olen tarvinnut oman aikani, olin parisuhteessa tai en. Nyt olen kohta puolitoista vuotta ollut äiti, ollut Ainosta erossa yhden yön, isämiehestä viisi. Kaipaisin hetken omaa aikaa. Sitä, että voisin tehdä mitä huvittaa, aivan itsekseni, kenenkään mielipidettä kysymättä. Todennäköisesti en tekisi mitään ihmeellisempää, mutta kaipaan yksinoloa. Omien ajatusteni kanssa leikittelyä, hiljaisuutta.
- Tanssimista. Rrrrrakastan tanssimista. Se iski tajuntaan kuin metrinen ratakisko Forkin keikalla. Lanteeni alkoivat liikkua kuin jonkun alkukantaisen voiman saattelemana. Samalla minulle tuli hyvin vahvoja muistikuvia niistä hetkistä, kun olen saanut tanssia varpaani mustiksi ja paita hikoontuen selkään kiinni. Laittanut silmäni kiinni ja antanut musiikin viedä.
- Kirjoja. En ole lukenut kuin kaksi kirjaa Ainon syntymän jälkeen (ja nekin ovat Vuoden mutsi - ja Jetlagissa-kirjat). "Pahimpina" lukuvuosinani luin kalenterinkiertämällä yli 300 kirjaa. Kyllä. Eikä mitään keveitä sadan sivun novellikokoelmia, vaan kolmesataasivuisia jättiläisiä. Tunnen oloni nykyään niin levottomaksi, että minulla varmasti kestäisi aikaa päästä lukumoodiin, saada tämä levoton pääni rauhoittumaan lukemaan. Mutta kirjat, suuri rakkauteni, kuinka teitä kaipaankaan. Sitä, että saan kääntää sivuja, antaa silmieni juosta tekstiriveillä, sitä, että kirjan tarina alkaa elokuvan lailla juosta silmieni edessä.
- Kaupoissa haahuilu. Eräs lempipuuhiani ennen oli haahuilla ruokakaupassa. Katsella hyllyjä, tutustua ajan kanssa uutuustuotteisiin, hypistellä pakkauksia. Välttämättä ostamatta mitään. Vain se, että saan rauhassa katsella, ihmetellä ja kierrellä. Nyt ostokset tulee tehtyä pikavauhtia, ostoslistaa armeijamaisen tiukasti noudattaen, kaikki ylimääräiset kurvit reitiltä karsien. Vain siksi, että vaunuissa istuu yksi kärsimätön yksilö.
- Uni. Olen ollut unihäiriöinen nelivuotiaasta. Vaiva diagnosoitiin pari vuotta sitten ja sittemmin olen saanut apua "vaivaani". Mutta silti uneni on, etenkin stressiaikoina, hyvin pätkittäistä. Asiaa ei helpota kuorsaava puoliso tai viikonloppuaamuisin aikaisin heräävä taapero. Minä en osaa nukkua korvatulpat korvissa. Nukunkin niin levottomasti, että ennen puoltayötä ovat moiset tippuneet korvistani ulos.
Kaipaan monia asioita, ja moni edellämainituista voisi hyvinkin solahtaa lisämausteeksi arkeemme. Kun vain saisin aikaiseksi.
Mitä sinä kaipaat äitiyttä edeltäneeltä ajalta vai kaipaatko mitään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!