Sängyssäni on nyrkkeilijä

Isämiehen suusta tämä lausahdus tuli eräänä iltana. Kieltämättä muistutan rannetukineni ja purentakiskoineni nyrkkeilijää. Lupasin, etten mojauta kovin kovaa, jos Isämies sattuu kuorsaamaan. Kova kohtalo miehellä joutua nukkumaan nyrkkeilijän vieressä ;-) Tosi romanttista!

Olen saanut nauttia purentakiskosta jo parin vuoden ajan. Se on hammaskalustoni pelastus. Minä kun narskutan hampaitani todella lujaa ja hammaslääkäri varoitteli ennen kiskon hankintaa, että viisikymppisenä minulla ei ole enää hampaissa purupintoja ja joudun siitä edespäin syömään vain liemiruokia. Kaltaiselleni herkkusuulle tuollainen kohtalo olisi pahin mahdollinen tulevaisuuden skenaario. Tästä viisastuneena varasin heti ajan purentakiskon hankintaan. Hyvästi jäivät jatkuvat pää-, niska- ja poskikivut. Vaikka purentakiskoon tottuminen vei aikansa, on se ollut elämäni yksi tärkeimmistä hankinnoista.

Rannetuet sain ystävikseni tänä syksynä. Jo kesällä huomasin, että sormiani tikuttelee, ne puutuvat ja niitä pitää ravistella. Töihinpalattuani vaiva vain paheni. No, meninpä sitten työterveyslääkärin juttusille. Rannekanavaoireyhtymähän se, äidiltä perittynä. Jippiaijee. Onneksi se pysyy kurissa noissa yökäyttöisillä rannetuilla. Nyt käteni toimivat taas lähes normaalisti, eivät tikkuile tai puudu. Hyvä niin. En nimittäin riemusta kiljuen odota mahdollista tulevaa käsileikkausta.

Olen vuosien varrella tottunut siihen, että tapaturma-alttiina ihmisenä olen vähän väliä jostakin kipeä. Ihan vaan omaa koheluuttani. Isämies vitsailikin ihmettelevänsä, miten minulle ylipäätään on myönnetty tapaturmavakuutus aikoinaan. Se ei kuitenkaan riitä, että kolhin itseäni pöydänkulmiin, nyrjäyttelen löysiä nilkkojani aika ajoin ja sitä rataa, on ilonani myös pehmytkudosreuma a.k.a. fibromyalgia. Se on aktivoinut tänä syksynä pahemmaksi kuin kymmeneen vuoteen (jonka se on "ilonani" ollut).

Niille, joille fibro on vieras sairaus, kerron oireista lyhyesti. Tiedät varmaan, miltä kropassa tuntuu liian kovan jumpan tai salitreenin jälkeen. Kolottaa, mutta se menee päivässä-parissa ohi. Minulla ei mene. Lihaksissani on jatkuvasti "myrkytystila" päällä ja kroppani tuntuu 24/7 siltä, että päältäni olisi ajanut maantiejyrä tai vähintään olisin treenannut liian kovaa. Kun tätä jatkuu ympärivuorokautisesti parisen kuukautta, alkaa pinna kiristyä. Etenkin, kun tähän liittyy myös suhteettoman kovaa väsymystä (joka ei mene pois nukkumalla vuorokauden ympärikään), niin olen aika heikossa hapessa juuri nyt. Yleensä en syö mitään lääkkeitä säännöllisesti, mutta nyt minunkin on pakko antaa periksi ja käydä lääkärin juttusilla, josko näille kivuille voisi tehdä jotakin. Minä en tahdo enää jaksaa tämän kipu-väsymyksen kanssa, ja läheisenikin joutuvat kärsimään entisestään kiristyneestä pinnastani.