Tällä viikolla minulla on käynyt kaksi (kestovaippa)lainaamoasiakasta. Ensimmäinen haki isompia vaippoja kokeiluun lähes silmissä kasvavalle jälkikasvulleen. Toisen kanssa saimme pähkiä imujen riittävyysongelmia. Vaikka minulla ei ole antaa patenttiratkaisuja, koska lapset ovat erimallisia, pissivät eri määriä ja myös äitien makumieltymykset ovat erilaisia. Mutta nyt, kun kestoilua on takana reilu vuosi, voin sanoa itsekin oppineeni jotakin. Jos kantapään kautta oppimastani on jollekin muulle hyötyä, olen siitä enemmän kuin onnellinen.
Eilen käyneen asiakkaan kanssa tuli keskustelua vastikkeista. Sitten tajusin: meillä jäi Ainolta muutama purkki vastiketta käyttämättä, jossa on vielä päiväyksiä jäljellä. Olen miettinyt, mitä tehdä niillä, kun en ihan viitsisi kolmea pannukakkuakaan niistä väsätä. No, tyrkkäsin ne tälle mammalle mukaan. Nyt olo on iloinen, kun pystyin oikeasti olemaan hyödyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän puumerkin käynnistäsi, kiitos!