Tajusin just, että meillä käy aivan liian vähän vieraita. En mä mitään pönötysjuhlia kaipaa, vaan rentoa yhdessäoloa kavereiden kanssa. Nuorempana pippaloita ja yhdessäoloa oli harva se viikonloppu. Oli pyjamabileitä, herkutteluhetkiä, leffamaratoneja, tyttöjen ihonhoito/meikkaus/juoruilu/karkkiöveri-iltoja. Minne ne kaikki ovat kadonneet?
Toki tunnustan, että ikä alkaa jo joissakin asioissa painaa, mutta silti viime aktiviteettiviikonlopun jälkeen huomasi, kuinka paljon iloa ja virtaa kavereiden ja rakkaiden sukulaisten tapaaminen antaakaan.
Kyllä ymmärrän, että kalenterit ovat täynnä, työelämä kovin hektistä ja kiirettä piisaa kaikilla saroilla, mutta hei, eikö muka ehditä järjestää kivaa yhdessäoloa? Vaikka työni on luonteeltaan sosiaalista, kaipaan silti vapaa-aikanakin ihmisiä ympärilleni. Rentoilua ja hengailua kavereiden kanssa. Kuka tulee messiin?
Mie mie mie mie!
VastaaPoistaArvasin :-) Pitää järkätä oikeasti tapaaminen. Laittaisitko ehdotuksia NaamaKirjan kautta?
PoistaTästä just puhuin yhden kaverin kanssa. Miten kaikkein kivointa olisi ne melkein-spontaanit tapaamiset jossa soitetaan toiselle et hei ootko kotona mä tuun käymään, tai jopa soitetaan vaan ovikelloa. Kun alkaa sopimaan etukäteen ja sitten kaivaa kalenterit esiin on aina jotain mikä mukamas estää että ei ehdi, ei jaksa. Eikä tosiaankaan tapaamisten tartte olla mitään mega-isoja tarjoamisineen ja tuomisineen, vähempikin riittää. Kunhan olis vähän useammin jotain muuta kuin lapsen lounasta ja päivällistä ja iltapuuroa ja seuraavana päivänä sama rumba uudestaan... terkuin Hanna
VastaaPoistaNiinpä, mutta spontaanit tapaamiset ovat ainakin minulta jääneet kokonaan pois. Kyllä minut saa houkuteltua lyhyelläkin varoitusajalla messiin, mutta perheen omat kuviot nuo ex tempore -menot saattavat sotkea.
Poista